Aunuksen Puuliike

Aunuksen Puuliike Osakeyhtiö oli Laatokan-Karjalassa Suojärven alueella sahaustoimintaa harjoittanut metsäteollisuusyhtiö joka perustettiin 1917. Petroskoissa toimipaikkaansa pitäneen yhtiön perustaja Pekka Supinen aikoi alun perin viedä Itä-Karjalan metsistä hakattua puutavaraa Muurmannin radan kautta Pietariin ja Länsi-Eurooppaan. Yhtiö hankki myös kaksikehäisen sahalaitoksen Petroskoin läheltä Neglinskin saarelta. Vuoden 1917 vallankumoukset Venäjällä estivät nämä suunnitelmat ja yhtiön johtaja Heikki Röppänen joutui pakenemaan Suomeen yhtiön omaisuuden jäädessä Petroskoihin. Yhtiö oli kuitenkin hankkinut tätä ennen Suomen puolelta Suojärven alueelta useita lampuotitiloja ja ostanut Suomen valtiolta 92 000 tukkirunkoa joten se saattoi siirtää toimintonsa Suojärvelle, jonne rakennettiin 1919–1920 Kaipaan saha. Rautatie Suojärvelle valmistui 1923 jonka jälkeen sahaa laajennettiin kahdella kehäsahalla. Aunuksen Puuliike oli kuitenkin 1924 vararikon partaalla ja se joutui yhtiön velkojen takaajien haltuun. Vuodet 1924–1927 olivat sahaustoiminnalle suotuisia ja yhtiön toiminta oli kannattavaa. Vuonna 1927 takaajat myivät sitten Aunuksen Puuliikkeen Osakeyhtiö Carelia Timber Co:lle.[1][2]

Carelia Timber oli Hella Wuolijoen perustama ja johtama yhtiö, jolla oli ollut oma sahalaitos Suojärvellä Lietteen kylässä vuodesta 1923 alkaen. 1920-luvulla hyvin menestynyt Carelia Timber tuotti pääasiassa hyvälaatuista vanhaa honkapuuta Länsi-Euroopan puusepänteollisuuden tarpeisiin. Tästä puusta osa tuotiin Neuvostoliiton puolelta. Carelia Timber ja Aunuksen Puuliike fuusioitiin 1927 ja Hella Wuolijoesta tuli yhtiön toimitusjohtaja. Osakepääomaa kasvatettiin 15 miljoonaan markkaan ja yhtiöön sijoitettiin myös englantilaista pääomaa. Päärahoittajana oli Oy Liittopankki. Sahateollisuuden suhdanteet alkoivat kuitenkin heikentyä ja yhtiön sahojen kannattavuus oli heikkoa. Kaipaan saha tuhoutui tulipalossa 17. helmikuuta 1929 mutta se rakennettiin nopeasti uudestaan ja käynnistyi jo 17. toukokuuta 1929. Vuonna 1929 Aunuksen Puuliike teki 10 vuoden konsessiosopimuksen Edward Gyllingin edustamien Karjalan tasavallan puumyyjien kanssa. Yhtiö sai sopimusaikana hakkauttaa enintään 300 000 sahatukkia ja sai lisäksi palstoilta hakatun muun puutavaran. Neuvostoliiton puolella yhtiö suoritti itse hakkuut omilla miehillään ja kalustollaan. Hakkuualueet sijaitsivat Suomen rajan tuntumassa alle 20 kilometrin päässä yhtiön sahoista joten kuljetuskustannukset eivät nousseet suuriksi.[3][4][2]

Aunuksen Puuliike joutui 1920-luvun lopulla pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiö oli sahannut 1929 117 000 kuutiometriä mutta vuosina 1930–1932 sahatavaran vienti putosi jyrkästi ja yhtiön tappiot kasvoivat. Vuonna 1930 yhtiön tappio oli ennätykselliset 58 miljoonaa markkaa ja tämän seurauksena rahoittajana toiminnut Liittopankki joutui Helsingin Osakepankin haltuun. Helsingin Osakepankki asetti Aunuksen Puuliikkeelle uuden varatoimitusjohtajan ja yhtiön tila paljastui niin huonoksi että se asetettiin 1931 suoritustilaan ja Hella Wuolijoki erotettiin johtajan paikalta. Yhtiön toiminta jatkui kuitenkin pankin omistuksessa ja uudeksi toimitusjohtajaksi tuli metsänhoitaja, everstiluutnantti Torsten J. Aminoff (s. 1881) joka oli veljensä kanssa perustanut 1923 Iisalmen Sahat Oy:n. Yhtiön osakepääomaa korotettiin myös 30 miljoonalla markalla. Aunuksen Puuliike hankki entisten Kaipaan ja Lietteen sahojensa lisäksi vuonna 1933 Litsman sahan ja Lapinjärven sahan. Litsman sahan oli perustanut Diesen Wood Hyrsylän kylään vuonna 1923 ja hollantilaisomistuksessa ollut Oy Carelia Exporting Ab:n Lapinjärven saha oli perustettu 1929 Maimalammin kylään. Pankin omistuksessa Aunuksen Puuliikkeen vuotuinen sahausmäärä nousi 112–135 000 kuutiometriin ja yhtiö tuotti 2–5 miljonaa markkaa voittoa vuosittain joilla katettiin aiempia tappioita. [2]

Enso-Gutzeit Osakeyhtiö osti Aunuksen Puuliike Osakeyhtiön vuonna 1937 40 miljoonan markan kauppahinnalla. Kaupassa Enso-Gutzeitin haltuun siirtyivät yhtiön omistamat metsäalueet sekä kuusi sahaa, joista neljä oli Suojärvellä ja kaksi Johanneksessa. Aunuksen Puuliikkeen vuosituotanto oli myyntihetkellä 25 000 – 35 000 standarttia sahatavaraa. Kaipaan sahan lisäksi yhtiöllä oli Lietteen saha, Lapinjärven saha, Litsman saha ja Pitkäsaaren saha. Vientisatamana toimi Uuras. Torsten Aminoff jatkoi Aunuksen Puuliikkeen johtajana ja varatoimitusjohtajaksi tuli myöhempi teollisuusneuvos Axel Naesman. Aunuksen Puuliikkeen sahaustoiminta supistui kuitenkin järjestelyjen yhteydessä ja se oli 1938 84 000 kuutiometriä. Talvisodan syttyminen 1939 lopetti yhtiön sahaustoiminnan Suojärvellä.[1][2]