Auma

Auma on kumpumainen rakenne lähinnä maataloustuotteiden säilyttämiseen ulkosalla. Aumat ovat joko pyöreitä tai pitkulaisia ja tarkoitettu muutaman päivän, viikon tai yli talven kestävään varastointiin.[1]

Sokerijuurikkaista tehty auma.

Auma juureksia varten tehdään niin, että pellolta kaivetaan ruokamulta pois parin metrin leveydeltä. Varastoitavat juurekset ladotaan kuoppaan ylöspäin suippenevaksi, noin metrin korkuiseksi keoksi. Keko peitetään oljilla ja noin 30 cm:n multakerroksella.[1] Ennen pyöröpaalien aikaa myös AIV-rehua varastoitiin toisinaan ulkosalle tehtyihin aumoihin. Turvesoilla koneiden irralleen jyrsimä, kuiva turve kootaan samaten suuriksi aumoiksi odottamaan kuljetusta.[2] Aumoja tehdään myös esimerkiksi teollisuuteen toimitettavasta sokerijuurikkaasta tai tärkkelysperunasta: korjattu sato syötetään nosto-/korjuukoneesta maahan tai siirretään ja kipataan kärryillä sovittuun paikkaan, josta tavara on sovittu noudettavaksi rekalla, jossa on hydraulinen kuormaamiskoura.[3]

Jos auma on tarkoitettu pakkassäilytykseen, se on katettava huolella eli eristettävä lämpimäksi. Tällöin auma voidaan esimerkiksi vuorata kuivaheinällä, jonka vaipan päälle asetellaan sadesuojapressu, jolloin heinä normaalin eristävyytensä lisäksi hiljalleen pressun alla käydessään/mädätessään estää varastoitavaa satoa jäätymästä.

Perinteisen maatalouden aikaan kuivuneista toukoviljalyhteistä koottiin toisinaan pellolle pyöreitä reilun puolentoista metrin korkuisia aumoja puintia odottamaan. Ruislyhteistä pystytettyä vastaava rakenne oli paljon korkeampi ja sitä sanottiin keoksi tai ruislavaksi. Kuivaheinästä koottu talvisäilytyskasa ei ole koskaan nimeltään auma, vaan sen nimenä on pyöreämuotoisena keko tai suova ja pitkänomaisena pieles.

Lähteet
  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 66. WSOY, 1958.
  2. Salo, Hannu: Hellekesän turvesato pian aumoissa. Bioenergia : tuotanto, tekniikka, ympäristö, 2010, nro 4, s. 4-. Rajamäki: Puuenergia. ISSN 1459-1820.
  3. Hento, Matti: Aumausasiaa. Juurikassarka, 2008, 21. vsk, nro 3, s. 10-11. ISSN 0789-2667.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.