Auloppikalat

Auloppikalat
	; Kuningasauloppi (Aulopus filamentosus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset ; Eucarya
Kunta:	Eläinkunta ; Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset ; Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset ; Vertebrata
Luokka:	Viuhkaeväiset ; Actinopterygii
Lahko:	Auloppikalat ; Aulopiformes ; Rosen, 1973
Alalahkot[1] ja heimot
	Alepisauroidei Purjeliskokalat (Alepisauridae); Keihäskalat (Anotopteridae); Sapelileuat (Evermannellidae); Naskalileuat (Omosudidae); Barrakudinat (Paralepididae); Helmisilmät (Scopelarchidae); ; Chlorophthalmoidei Bathysauroididae; Bathysauropsidae; Vihersilmät (Chlorophthalmidae); Levysilmät (Ipnopidae); Liskosilmät (Notosudidae); ; Giganturoidei Bathysauridae; Teleskooppikalat (Giganturidae); ; Synodontoidei Aulopit (Aulopidae); Paraulopidae; Valeliskokalat (Pseudotrichonotidae); Liskokalat (Synodontidae); ;
Katso myös
	Auloppikalat Wikispeciesissä; Auloppikalat Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Auloppikalat (Aulopiformes) on viuhkaeväisiin kuuluva kalalahko. Lahkon lajeja tavataan kaikista lämpimistä ja lauhkeista valtameristä niin matalista kuin syvistäkin vesistä.

Taksonomia ja tyypillisiä piirteitä

Varhaisimmat auloppikaloihin kuuvien lajien fossiilit on ajoitettu myöhäiselle liitukaudelle.[2] Nykyään elävät lajit jaetaan 4 alalahkoon, 15–17 heimoon ja 236 lajiin. Ne ovat läheistä sukua valokaloille (Myctophiformes) ja luetaan toisinaan kuuluvaksi samaan lahkoon. Kooltaan lahkon kalat jäävät yleensä noin 30 cm pitkäksi, mutta eräät liskokalalajit voivat saavuttaa jopa 2 metrin pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat pitkänomainen ruumiinmuoto, suuret hampaat, rasvaevä ja uimarakon puuttuminen. Auloppikalojen ainutlaatuinen piirre viuhkaeväisissä kaloissa on niiden kiduskannen luiden rakenne. Erikoistuneet silmät ovat muun muassa teleskooppikalojen (Giganturidae), sapelileukojen (Evermannellidae), helmisilmien (Scopelarchidae) ja levysilmien (Ipnopidae) heimoissa. Monet auloppikaloihin kuuluvien heimojen lajit ovat hermafrodiitteja ja niillä on sekä koiraiden että naaraiden sukuelimet.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat

Auloppikaloihin kuuluvia lajeja tavataan kaikista valtameristä. Niitä tavataan niin matalista vesistä läheltä rannikkoa kuin valtameren syvästeistäkin. Kaikki auloppikalat ovat petokaloja.[5]

Lähteet

Aulopiformes ITIS. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)
Order Summary for Aulopiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 214. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.08.2013). (englanniksi)
Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 113. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.
Dianne J. Bray: Aulopiformes Fishes of Australia. Arkistoitu 18.3.2013. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)
Herbert Boschung: Aulopiformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Aulopiformes ITIS. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)

[fb-2] Order Summary for Aulopiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)

[fishes-3] Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 214. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.08.2013). (englanniksi)

[kalat-4] Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 113. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.

[Australia-5] Dianne J. Bray: Aulopiformes Fishes of Australia. Arkistoitu 18.3.2013. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)

[science-6] Herbert Boschung: Aulopiformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 01.08.2013. (englanniksi)