Aulis Sallinen

Aulis Heikki Sallinen (s. 9. huhtikuuta 1935 Salmi) on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä. Hänet tunnetaan erityisesti oopperoistaan.[1]

Aulis Sallinen
Aulis Sallinen helmikuussa 2009.
Aulis Sallinen helmikuussa 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Aulis Heikki Sallinen
Syntynyt9. huhtikuuta 1935
Salmi
Muusikko
Tyylilajit ooppera ja sinfonia
Merkittävät teokset Punainen viiva
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Ura ja tuotanto

Sallinen opiskeli Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon ja Joonas Kokkosen johdolla 1955–1960. Sallinen toimi vuosina 1960–1970 Radion sinfoniaorkesterin intendenttinä ja 1963–1976 Sibelius-Akatemian opettajana.[1] Hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi 1976, ja hän saattoi ryhtyä vapaaksi säveltäjäksi. Vuonna 1977 hänelle myönnettiin Vantaan kulttuuripalkinto.[2] Hänet on palkittu monilla muitakin tunnustuksilla urallaan.

Oopperasäveltäjänä Sallinen on ensimmäinen kansainvälisen tason suomalainen. Hänen teoksensa Punainen viiva on esitetty hyvin menestyksekkäästi muun muassa New Yorkin Metropolitanissa,[3] ja Kullervo kantaesitettiin Los Angelesissa. Kuningas lähtee Ranskaan oli Suomen Kansallisoopperan ja Lontoon Covent Gardenin yhteistilaus. Sallinen on kirjoittanut useimmat oopperalibrettonsa itse, mutta teki aiemmin yhteistyötä Paavo Haavikon kanssa. Oopperoiden lisäksi Sallisen tuotantoon kuuluu muun muassa kahdeksan merkittävää sinfoniaa, sello-, viulu-, huilu- ja käyrätorvikonsertot sekä useita kamarimusiikkiteoksia, kuten viisi jousikvartettoa ja pianokvintetto.

Aulis Sallinen toimi Sibelius-Akatemian sävellyksenopettajana. Hänen sävellysoppilaistaan mainittakoon Jouni Kaipainen ja Herman Rechberger.

Säveltäjänä Sallinen on selkeäpiirteinen ja tarkoituksenmukainen. Se ilmenee tarpeettomien tehokeinojen karttamisena ja sävellysten toimivuutena: teos on kirjoitettu esitettäväksi ja esittäjien mahdollisuudet huomioon ottavaksi. Vielä tärkeämpi piirre Sallisen tuotannossa on rehellisyys ja musiikillisten arvojen kunnioitus.[4]

70-vuotispäivänsä tienoilla keväällä 2005 Sallinen julkaisi muistelmallisiakin aineksia sisältävän esseekokoelman Sadepäivän kirjoituksia. Vuonna 2015 julkaistiin hänen päiväkirjansa vuosilta 1981–2015.[5]

Yksityiselämä

Sallinen avioitui vuonna 1955 Pirkko Ainikki Holvisolan (1935–1997) kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta.[6] Sallisen toinen puoliso on vuodesta 1999 ollut oopperalaulaja Maija Lokka.[7]

Teoksia

Oopperoita

Orkesteriteoksia
  • 1. sinfonia op. 24 (1971)
  • 2. sinfonia Sinfoninen dialogi op. 29 (1972)
  • 3. sinfonia op. 35 (1974–1975)
  • 4. sinfonia op. 49 (1979)
  • 5. sinfonia Washington Mosaics op. 57 (1985–1987)
  • 6. sinfonia From a New Zealand Diary op. 65 (1989–1990)
  • 7. sinfonia The Dreams of Gandalf op. 71 (1995–1996)
  • 8. sinfonia Autumnal Fragments op. 81 (2001)
  • Viulukonsertto op. 18 (1968)
  • Sellokonsertto op. 44 (1977)
  • Huilukonsertto Harlekiini op. 70 (1994–1995)
  • Käyrätorvikonsertto Campane ed arie op. 82 (2003)
  • Mauermusik op. 7 (1962)
  • Chorali (puhallinorkesterille) op. 22 (1970)
  • Shadows op. 52 (1982)
  • Palatsirapsodia op. 72 (1996)
  • Ouverture Solenne op. 75 (1997)

Kamariorkesteriteoksia
  • Kamarimusiikki I op. 38 (1975)
  • Kamarimusiikki II op. 41 (sooloalttohuilulle ja jousiorkesterille) (1976)
  • Kamarimusiikki III Don Juanquijoten yölliset tanssit op. 58 (sellolle ja jousiorkesterille) (1986)
  • Kamarimusiikki IV (pianolle ja jousiorkesterille) (2000)
  • Kamarimusiikki V Barabbas muunnelmia op. 80 (harmonikalle ja jousiorkesterille) (2000)
  • Kamarimusiikki VI 3 invitations au voyage op. 88 (soolojousikvartetille ja jousiorkesterille) (2005–2006)
  • Kamarimusiikki VII Cruselliana op. 93 (puhallinkvintetille ja jousille) (2008)
  • Kamarimusiikki VIII Paavo Haavikko in memoriam op. 94 (sellolle ja jousille) (2008–2009)
  • Kamarimusiikki IX Nocturne op. 112 (laulusolistille ja jousille) (2018)
  • Kamarimusiikki X op. 114 (viululle, harpulle ja jousille) (2018)
  • Sunrise Serenade op. 63 (2 trumpetille, pianolle ja jousiorkesterille) (1989)
  • Kamarikonsertto op. 87 (viululle, pianolle ja kamariorkesterille) (2004–2005)
  • Konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille op. 91 (2006–2007)
  • Konsertto englannintorvelle ja kamariorkesterille op. 97 (2010)

Vokaalimusiikkia
  • Tuulinen talvi Provencessa eli requiem läheisen kuoltua op. 89 tenorille tai sopraanolle sekä pianolle, viululle ja kitaralle (2006)
  • Barabbas dialogeja op. 84 viidelle laulajalle, kertojalle ja kamariorkesterille (2002–2003/2023[8])
  • Elämän ja kuoleman lauluja op. 69 baritonisolistille, kuorolle ja orkesterille (1995)
  • Neljä laulua unesta sopraanolle ja pianolle, myös sopraanolle ja orkesterille op. 30 (1973)
  • Viisi naismuotokuvaa op. 100 mezzosopraanolle, käyrätorvelle ja kamariorkesterille (2012)
  • Kamarimusiikki IX (ks. kamariorkesteriteokset)

Kamarimusiikkia
  • 6 jousikvartettoa (1958, 1960, 1969, 1983, 1985, 2014)
  • Introduction and Tango Overture Op. 74 (1997)
  • Pianokvintetto ...des morceaux oubliés... op. 85 (2003–2004)
  • Sellosonaatti op. 86 (2004)
  • Pianotrio op. 96 (2010)
  • Viulusonaatti op. 113 (2018)

Lähteet
  1. ”Sallinen, Aulis”, Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 118–119. Otava, 1979. ISBN 951-1-05295-0.
  2. Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki. Viitattu 2.7.2016.
  3. Karvalakkioopperat. Sininen laulu. Yleisradio. Viitattu 29.3.2015.
  4. ”Sallinen, Aulis”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6027–6028. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
  5. Sirén, Vesa: Oopperan kuninkaan kärsimykset – Aulis Sallinen käyttää työpäiväkirjojaan harmien purkuun kuin Sibelius. Helsingin Sanomat. 12.4.2015.
  6. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 800–801. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  7. Sivuoja-Gunaratnam, Anne: ”Sallinen, Aulis (1935–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 572–574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. / Teoksen verkkoversio.
  8. Djupsjöbacka, Tove: Barabbas var ingen buse utan en frihetskampe. Hufvudstadsbladet, 26.1.2023, s. 18–19. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 27.1.2023.

    Kirjallisuutta
    • Anttila, Jarmo: Aulis Sallisen Ratsumies ja Punainen viiva: Oopperaa, musiikkiteatteria ja kulttuuriradikalismia. Diss. Jyväskylä Studies in the arts, 81 Jyväskylän yliopisto 2002. ISSN 0075-4633. ISBN 951-39-1206-X
    • Anttila, Jarmo: Vestmanviikin balladi Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperassa. Etnomusikologian vuosikirja1997 (9. vsk.), s. 5–14.
    • Anttila, Jarmo: Kansanomaista, sakraalia ja yhteiskunnallista: Melodiasitaatit Aulis Sallisen oopperoissa Ratsumies ja Punainen viiva. Etnomusikologian vuosikirja 2003 (15. vsk.), s. 169–190.
    • Arni, Erkki: Ratsumies, Viiva ja Kuningas eli kuvauksia Aulis Sallisen oopperoiden synnystä ja vaiheista. Savonlinna: Savonlinnan oopperajuhlien kannatusyhdistys, 1984. ISBN 951-99554-1-0.
    • Sallinen, Aulis: Sadepäivän kirjoituksia. Kulttuurin malja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30370-4.
    • Sallinen, Aulis: Säveltäjä. Helsinki: Auditorium Kustannus, 2015. ISBN 978-952-7043-26-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.