Aukusti Tuhka

Tuhkan vanhemmat olivat ajuri Matti Tuhkanen ja Wilhelmiina o.s. Koljonen. Tuhka kävi Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulun 1909–1915. Turun piirustuskoulussa hän opiskeli vuosina 1917–1919.[1] Hän piirsi runsaasti postikortteja asuessaan Tampereella vuosina 1919-1920 ja jonkin verran myös myöhemmin. Hän harjoitti jatko-opintoja Tanskassa Kööpenhaminassa Kungliga Akademiet for de Skønne Kunster -nimisessä oppilaitoksessa 1925 ja suoritti Saksan valtion graafisen akatemian mestariluokan loppututkinnon 1936, ja opettajan loppututkinnon 1938. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi TK-piirtäjänä sekä -valokuvaajana.

Ennen sotia aloittaneiden suomalaisten puupiirtäjien esikuvia olivat Edvard Munch ja saksalainen ekspressionismi. Saksassa opiskeli muiden ohella Aukusti Tuhka, sillä Suomessa ei vielä opetettu puupiirrosta. Vasta vuonna 1947 Aukusti Tuhka alkoi pitää puupiirroskursseja Suomen taideakatemian koulussa. Tuhka kuvasi erityisesti Suomen luontoa ja kansaa. Hänen työnsä taiteilijana vaikutti keskeisesti 1950-luvulla puupiirroksen ja litografian harrastuksen kasvuun.

Tuhka oli opettajana Suomen Taideakatemian koulussa 1947–1949, 1950–1956 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa 1947–1953. Ulkomailla hän opetti Kiinassa Pekingin taideakatemiassa ja Shanghain taidekorkeakoulussa 1955–1956. Hänen opettajantyönsä (mm. Tuhkan Taidegrafiikan kurssiateljee 1958–1966) on ollut hyvin merkityksellistä myöhemmille graafikoille.

Tuhkan ensimmäinen näyttely oli Viipurissa 1912. Sen jälkeen hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin useasti. Erityisen paljon hänellä oli näyttelyitä ulkomailla alkaen Moskovasta 1916. Tuhkan teoksia oli näytteillä muun muassa Kiinassa.

Tuhka oli Erva-Latvalan mainostoimiston palveluksessa ja suunnitteli muun muassa Pauligin mainontaa. Hän piirsi Valistuksen Eläintieteellisiä tauluja 1–5 ja 7. Hän sai tehtäväkseen suunnitella vuoden 1952 olympiasoihdun ja soihtuviestin juoksijoille jaetun pronssisen muistoplakaatin. Soihdun varsi on visakoivua ja maljaosa hopeaa. Sen pituus on 60 cm.[2] Tuhka on piirtänyt myös Ypäjän kunnan vaakunan 1949 ja tehnyt värielokuvan Folklivet i Tjöck yhdessä Arne Appelgrenin kanssa 1939.[3]

Tuhka lahjoitti vuonna 1970 Tampereen yliopistolle valikoiman papereitaan ja esineistöä arkistostaan alun perin lähinnä opetustarkoitukseen. Kokoelmasta on järjestetty näyttelyitä.[4]

Tuhkan puoliso oli Ellen Elisabeth o.s. Planting (1892–1976).

Tuhkan suunnittelema Ypäjän kunnanvaakuna.

TK-piirtäjä Aukusti Tuhka luonnostelee eturintamassa elokuussa 1941.

Aukusti Tuhkan tuotanto voidaan jakaa kahteen päävaiheeseen. Ensimmäinen vaihe alkaa 1910-luvulta ja jatkuu sota-aikaan. Myöhäistuotanto alkaa 1940-luvun lopulta ja päättyy 1960-luvulle.[5]

Valtaosa 1910- ja 1920-luvun teoksista on käyttögrafiikkaa, kuvitustöitä, piirustuksia ja öljymaalauksia. Ensimmäinen selkeä graafinen kokonaisuus on romaanin kuvitustyö vuodelta 1931 Heikki Toppilan romaaniin Päästä meitä pahasta. Leipzigin matkan (1936) jälkeen Tuhka suuntautui käyttögrafiikasta kohti taidegrafiikkaa. Useat työt vuodelta 1936 ovat puupiirroksia. Avainteoksina Tuhkan sotia edeltävään taiteeseen ovat kuvitukset Juhani Ahon Panu-kirjaan. Tuhkaa kiinnosti myös Lappi-aihe ja revontulet. Puupiirtäjä-teemaa Tuhka käsitteli useammassa teoksessaan. Evakko-teemaan Tuhka syventyi vuosina 1939–1942. Valo oli Aukusti Tuhkalle sisällöllinen ja symbolinen elementti. Tuhkan töissä näkyy myös sota-teema partioineen ja sotilaineen.[6]

Sota-aikana Aukusti Tuhka oli armeijan palveluksessa taiteilijana. Sota-aihepiiri hallitsi hänen teoksiaan vuosina 1939–1944. Tuhkan tehtäviin kuului rintamapiirtäjänä toimiminen, valokuvaus ja elokuvaus. Maisemissaan Tuhka teki synkkiä dokumentteja sodan jäljistä, mutta töissään hän toisaalta myös ylisti sankaruutta.[7] Jatkosodan puhjettua vuonna 1941 hänet kutsuttiin tiedotuskomppanian TK-kuvittajaksi koodinimellä TK G18. Hän luonnosteli tuolloin kuvia talvisodan tunnetuista taistelupaikoista. Hän toteutti näiden luonnosten pohjalta yli 20 vuotta myöhemmin Kansallis-Osake-Pankin tilauksesta kolme suurta öljymaalausta, Taipale (1962), Kollaanjoki (1964) ja Summa (1965), jotka sijoitettiin KOP:n pääkonttorin henkilökunnan ruokalaan.[8]

Sotien jälkeen Aukusti Tuhka syventyi grafiikassaan Lapin maisemiin ja teki aiheesta n. 150 grafiikan lehteä (1946–1968). Hän myös maalasi jonkin verran aihetta. Vuosina 1957–1966 Tuhka teki vain vähän grafiikkaa, koska hän keskittyi suuriin tilaustöihin Yhtyneille Paperitehtaille ja Veikkaus Oy:lle. 1940-luvun lopulta ja 1950-luvun alun Euroopan matkojen pohjalta Tuhka teki jonkin verran grafiikkaa. Kiinan matkalla Tuhka teki tussipiirustuksia ja näiden pohjalta myöhemmin litoja. Aukusti Tuhkan töissä näkyy Kiinan matkan jälkeen vaikutuksia kiinalaisesta tussimaalaustekniikasta. Informalistista ilmaisua Tuhka kokeili 1968–1969 akvarellilaveerauksissaan.[9]

• Ensimmäinen palkinto Suomen Taidegraafikoiden grafiikkakilpailussa 1946
• Pro Finlandia 1953
• Professorin arvonimi 1960
• Valtion taiteilijaeläke 1961
• Kiinan taideakatemian professori h.c. 1956
• Suomen kuvataidejärjestöjen keskusliiton kunniajäsen 1958
• Taidepiirtäjäliitto Grafian Albert Gebhard -mitali N:o 5 1963
• Wiipurilaisen osakunnan kunniajäsen 1964
• Suomen Taidegraafikkojen kunniajäsen 1973

• Suomen Taidegraafikot ry:n perustajajäsen ja johtokunnan jäsen 1946–1956
• Suomen Taidepiirtäjäin Liiton perustajajäsen ja puheenjohtaja 1945–1947, 1949–51
• Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton johtokunnan jäsen 1947–1953 ja puheenjohtaja 1953–56
• Suomen Taideakatemian isännistön jäsen 1953–1956
• Suomen Taiteilijaseuran jäsen ja johtokunnan jäsen 1954–1956

• Taidegrafiikka. Tekniikkaa ja tekijöitä. Toim. Aukusti Tuhka. Porvoo-Helsinki WSOY 1957.
• Viipuri tänään. Kustannusosakeyhtiö Kivi 1954.
• Luonnoksia Lapista. Satakunnan Kivipaino 1955.

• Aukusti Tuhka: Piirustuksia ja grafiikkaa.
• Lindström, Aune, 1974. Aukusti Tuhka 1895-1973. Eripainos Kalevalaseuran vuosikirjasta n:o 54/1974. Helsinki.
• Valkonen Anne, Aukusti Tuhka, Taide-lehti 1975 :2 II
• Laajoki Liisa, Taiteilija-käsityöläinen Aukusti Tuhka taidegrafiikan yhteistyöhuonekäytännön rakentajana. Keskellä marginaalia, taidehistoriallisia tutkimuksia 33. Taidehistorian seura 2006.
• Anttonen Erkki, Kansallista vai modernia, taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää. Valtion taidemuseo 2006.
• Aukusti Tuhka. Ateneumin taidemuseon 100-vuotisnäyttelyyn liittyvä julkaisu. Kirjoittajina Jyri Lehtonen, Erkki Anttonen, Patrik Nyberg ja Elina Räsänen. Jyväskylä 1995.

• Aukusti Tuhka taiteilijamatrikkelissa
• Tuhkan kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tuhkan piirtämiä postikortteja^{[vanhentunut linkki]}
• Tuhkan teoksia Salmelan taidekodin sivulla
• Aukusti Tuhkan teoksia Valtion taidemuseossa
• Suomen kuvataiteen bibliografia
• Anttonen, Erkki: / Tuhka, Aukusti (1895–1973). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Puun, kiven ja kuparin taidetta. Taiteilija A. Tuhka kertoo nykyaikaisen graafillisen taiteen työmenetelmistä ja opiskelutavoista Leipzigin kuuluisassa graafillisessa taideakatemiassa, Suomen Kuvalehti, 24.04.1937, nro 17, s. 32, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot