Aukusti Mäkipeska

Mäkipeska syntyi hyvin vaatimattomiin oloihin renkinä työskennelleen Heikki Heikinpojan ja tämän vaimon Maria Antintyttären perheeseen. Tosin August Heikinpojan syntymän aikoihin perhe hankki itselleen Tiuran kruununtöllin, mutta se ei juuri perheen taloudellista asemaa parantanut.

Vuonna 1842 Mäkipeskasta tuli pienen maatalon isäntä, sillä ahkerana ja säästäväisenä hän toteutti monen muun maata omistamattoman nuoren miehen tavoin unelmansa omasta maasta ja osti pienen tilan Ruoveden syrjäseudulta. Myöhemmin hän myi tämän ensimmäisen oman tilansa ja osti uuden, lähellä Ruoveden kirkonkylää sijaitsevan maatilan. Tämä uusi tila antoi Aukustille myös sukunimen, joka tuli tunnetuksi koko maan poliittisessa elämässä 1800-luvun valtiopäivien yhteydessä.

Säädyltään talonpoikana Mäkipeska aloitti yhteiskunnallisen toimintansa hyvinkin tavanomaisesti, oman kotipitäjänsä yhteisten asioiden hoitamisella. Näin hänen lähiympäristönsä oppi tuntemaan hänet pätevänä asioiden hoitajana. Hän toimi mm. kihlakunnanoikeuden lautamiehenä, köyhäinhoidon, joka oli pitäjän ehkä tärkeimpiä toimialueita, esimiehenä sekä seurakunnan vt. lukkarinakin.

Kun vuonna 1863 alkoi uudelleen pitkään keskeytyksissä olleiden maapäivien toiminta Suomessa, niin Mäkipeska lähti innolla mukaan myös näihin valtakunnallisiin rientoihin. Hänet valittiinkin Ylä-Satakunnan alisen (eli Ruoveden) tuomiokunnan valtiopäivämieheksi vuosien 1863–1864 maapäiville. Talonpoikaissäädyn ongelma oli sen osanottajien poliittinen kokemattomuus ja vähäinen aiempi osallistuminen valtakunnantason poliittiseen elämään. Kaikkein aktiivimmat talonpojat eivät olleet syystä tai toisesta tuleet edes valituiksi. Myös säädyn jäsenten yleinen tuntemattomuus oli toimintaa vaikeuttava tekijä. Ongelmaksi nousi säädyn puhemiehen valinta.

Valitsijat kuitenkin muistivat, että erässä aiemmassa yleisessä maanviljelykokouksessa oli Mäkipeska käyttänyt asiantuntevia ja rakentavia puheenvuoroja. Lisäksi hänellä oli ollut sujuva ulosanti ja hyvä arvostelukyky. Näin valinta päätyi Mäkipeskaan. Vielä valtiopäivilla 1867 ja 1872 Mäkipeska toimi samassa säätynsä puhemiehen tehtävässä.[2] Valinta oli siis ollut onnistunut. Tämän jälkeen hän ei enää osallistunut valtiopäiville ja valtakunnan politiikkaan, koska oli menettänyt vaalikelpoisuutensa. Valituksi saattoi näet tulla vain talonpoikaista maata omistava henkilö, ja Mäkipeska oli myynyt oman maatilansa vanhimmalle pojalleen.

Toimiessaan säätynsä puhemiehenä ei Aukusti Mäkipeska voinut ottaa osaa säädyssä käytyyn yleiseen keskusteluun tai kantaa julkisesti suuntaan tai toiseen. Tehtävässään hän kuitenkin onnistui, sillä loistavana puhujana hän vaikutti yleisellä esiintymisellään. Lisäksi hän selvisi mainosti kolmen muun säädyn edustajien kanssa yhteisistä neuvotteluista ja tehtävistä. Jopa ruotsinkielinen Helsingfors Dagblad kehui hänen toimintaansa ja ihmetteli, miten talonpoikainen sääty oli vastoin kaikkia ennakko-odotuksia saanut Mäkipeskan kaltaisen pätevän puhemiehen.

Poliittisen uransa aikana Mäkipeska sai paljon tunnustusta. Vuonna 1868 hänelle myönnettiin keisarin suomalaisista varoista 2 000 markan suuruinen palkinto ”suosion osoitukseksi niistä kansalaisansioista, joita Mäkipeska on osoittanut talonpoikaissäädyn puhemiehenä ja hoitaessaan köyhiä kunnassaan”.

Valtiopäiväuran jälkeen Mäkipeskan elämä kulki tavallaan alaspäin, sillä myytyään talonsa hän muutti Tampereelle ja aloitti siellä joukon erilaisia liikeyrityksiä. Nämä yritykset eivät kuitenkaan menestyneet, vaan Mäkipeska menetti varallisuutensa ja joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Loppuelämänsä aikana hän kärsi suurta puutetta.

• Hytönen, V.: Talonpoikaissäädyn historia I–II. 1921–1924.
• Hanski, Jari: / Mäkipeska, Aukusti (1812–1887). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.