Aukkojen kreationismi

Aukkoteoria sai 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella osakseen kasvavaa suosiota, koska tuolloin uusi tiede, geologia, oli osoittanut Maan olevan paljon vanhempi kuin mihin Ensimmäinen Mooseksen kirja kirjaimellisesti ymmärrettynä ja siihen perustuva tulvageologia viittasivat. Aukko­teoria teki geologeille, joista enemmistö oli uskovia, mahdolliseksi sovittaa raamatullinen usko ja tieteen tulokset yhteen. Luonnollisen teologian oppien mukaisesti tiedettä pidettiin tuolloin toisena ilmoituksena, sillä Jumalan sanan katsottiin ilmenevän, paitsi pyhissä kirjoituksissa, myös luonnossa siten etteivät nämä voineet olla risti­riidassa keskenään.[4]

Aukkojen kreationismin teki tunnetuksi varsinkin Thomas Chalmers[5], Edinburghin yliopiston professori ja Skotlannin vapaakirkon perustaja, jonka mukaan teorian oli ensimmäisenä esittänyt jo 1600-luvulla arminiolainen teologi Simon Episcopius. Muita teorian varhaisia kannattajia olivat Oxfordin yliopiston geologian professori William Buckland, Sharon Turner ja Edward Hitchcock.[4]

Teoria sai osakseen laajaa huomiota, kun "toista luomistyötä" [6] käsiteltiin vuonna 1917 julkaistun Scofield Reference Bible -nimiseen raamattu­painokseen liitetyissä selittävissä huomautuksissa.[4]

Vuonna 1954, muutamaa vuotta ennen kuin eräissä piireissä uudelleen suosituksi tullut nuoren maan kreationismi ja siihen perustuva tulvageologia jättivät aukkojen kreationismin varjoonsa, vaikutus­valtainen evankelinen teologi Bernard Ramm kirjoitti teoksessaan The Christian View of Science and Scripture:[4]

"Aukkoteoriasta on tullut kaikkialla hyper­ortodoksisissa piireissä standardi­tulkinta, joka esiintyy lukemattomissa kirjoissa, kirjasissa, raamattu­kursseilla ja aika­kaus­lehtien artikkeleissa. Itse asiassa siitä on tullut niin joille­kuille niin pyhä ja loukkaamaton, että sen kyseen­alaistaminen merkistsee samaa kuin pyhien kirjoitusten muutteleminen tai modernististen taipumusten julistaminen".

Suomessa aukkojen kreationismia on kannattanut muun muassa teologian tohtori ja arkeologi Aapeli Saarisalo.[7]

Aukkoteoriaan on harvoin viitattu kauno­kirjallisuudessa tai viihteessä. Kuitenkin Jon Snyderin romaani "End of the Beginning"[8], jossa kuvataan enkeli­rotua ja sen ahdinkoa ennen Aadamin luomista, on osaltaan tehnyt sen tunnetuksi myös populaarikulttuurin piirissä.

Rammin kirja vaikutti osaltaan kreationismin erään toisen muunnelman, progres­siivi­sen krea­tio­nismin, muotoutumiseen. Se tuli suosituksi yhdys­valtalaisten kristittyjen tiede­miesten järjestön, American Scientific Affilationin, konserva­tiivisempien jäsenten keskuudessa, kun taas saman järjestön modernisti­sempi siipi suosii teististä evoluutiota.[9]

Progressiivista kreationismia ovat kannattaneet muun muassa Oral Roberts, Cyrus I. Scofield, Harry Rimmer, Jimmy Swaggart[10], G. H. Pember, L. Allen Higley,[4], Arthur Pink, Peter Ruckman, Finis Jennings Dake, Chuck Missler, E. W. Bullinger, Donald Grey Barnhouse ja Clarence Larkin.[11]

Katso myös: Raamatun luomiskertomus

Jotkut autkkoteorian kannattajat saattavat uskoa, että tiede on todistanut epäilyksettömästi Maan olevan paljon vanhempi kuin päädytään esimerkiksi laskemalla Raamatun patriarkkojen iät yhteen ja vertaamalla tulosta maallisista histori­alli­sista lähteistä saatuihin tietoihin, kuten esimerkiksi James Ussher menetteli 1600-luvulla kehittäessään tunnetun kronologiansa.

Aukkoteorian kannattajat näkevät sen suovan mahdollisuuden pitää sekä Raamatun luomiskertomusta että geologisia tutkimus­tuloksia pätevinä. Heidän mukaansa monet Maan ikää ja menneisyyttä koskevat tosi­asiat on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa jätetty mainitsematta ja kirjan ensimmäisen luvun 1. jakeessa tarkoitetun ensimmäisen luomisen[12] ja seuraavissa jakeissa 2-31 kuvatun toisen luomisen[13] välillä on saattanut kulua hyvinkin pitkä aika, jonka pituutta ei tiedetä. Täten he voivat myöntää oikeiksi nykyisen tieteen käsitykset esimerkiksi Maan iästä, maailman­kaikkeuden iästä, dinosauruksista, fossiileista, jää­kausista, geologisista aika­kausista ja geologisista muodostumista ja samalla selittää, etteivät ne ole ristiriidassa heidän uskonsa ja kirjaimellisen raamatuntulkintansa kanssa.[14][15][16]

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ei kerrota mitään aukko­teorian olettaman aika­välin tapahtumista, mutta teorian kannattajat ovat tulkinneet eräiden Raamatun muiden kirjojen kohtien viittaavan niihin ja samalla tukevan teoriaa. Lisäksi sen tueksi on esitetty kieli­tieteellisiä huomioita Raamatun heprealaisesta alku­tekstistä. Joitakin seikkoja, joihin on kiinnitetty huomiota, ovat seuraavat:

• Jakeen 1. Moos. 1:2 sanat, jotka nykyisessä raamatunsuomennoksessa on käännetty "oli autio", olisi muutamien aukkoteorian kannattajien mukaan pitänyt kääntää sanoilla "tuli autioksi". Tällöin teksti itsessään sisältäisi viittauksen heidän olettamaansa aukkoon.
• Jumala on täydellinen ja kaikki, mitä hän tekee, on täydellistä, minkä vuoksi Hänen luomansa maan ei olisi alkujaan pitänyt olla "autio, tyhjä ja pimeä."[17][14][18][15][19]
• Psalmissa 104 sanotaan, että kun Jumala lähettää henkensä, se luo uutta elämää ja uudistaa maan kasvot.[20]

[15][19][21]

• Enkelit tai "Jumalan pojat" olivat Jobin kirjan mukaan jo olemassa, kun Jumala "laski Maan perustukset" ja asetti paikoilleen sen kulmakiven, minkä vuoksi ennen luomiskertomuksen kuutta päivää Jumalan olisi pitänyt tehdä jo ainakin yksi luomisteko.[22][15][21]
• Saatana oli langennut jo "alussa", minkä täytyi tapahtua ennen kuin käärme houkutteli Aadamin ja Eevan syntiin.[23][14][15][21]
• Avaruus, aika, vesi ja Maan kiinteä peruskallio olivat Raamatun luomiskertomuksenkin mukaan olemassa jo ennen kuin siinä kuvattu kuuden päivän jakso alkoi.[16]

• Arno Gaebelein: The History of the Scofield Reference Bible, s. 71. Living Words Foundation, 1991. 0-9628169-0-6.
• Clarence Larkin: Dispelsational Truth. Kessinger Publishing, 2005. 0-7661-8427-7.
• George Pember: Earth's Earliest Ages. Kregel Publications, 1987. ISBN 0-8254-3533-1.

• John Sailhammer: Genesis Unbound (Multnomah Books, 1996, ISBN 0-88070-868-9).