August Schauman

August Schauman kuului Schaumanien vanhaan balttilaisperäiseen aatelissukuun. Hänen isänsä oli entinen ruotsin armeijan upseeri Carl Schauman, joka jäi Viaporin antautuessa venäläisten vangiksi ja toimi myöhemmin autonomisessa Suomessa senaatin kamreerina ja sai kamarineuvoksen arvonimen. Äiti oli Johanna Lovisa Hoeckert. August Schaumanin isoveljiä olivat teologi ja Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman sekä taideasiantuntijana tunnettu B. O. Schauman.[1]

Schauman kirjoitti ylioppilaaksi 1842 ja kiinnostui opiskeluaikanaan nousussa olleesta fennomaniasta. Hän opiskeli suomen kieltä Savoon kesällä 1845 tekemänsä matkan aikana, jolloin myös tapasi johtavia fennomaaniajattelijoita sekä karjalaisia runonlaulajia. Schauman valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1850. Hän työskenteli vuosina 1851–1856 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran varainhoitajana sekä 1853–1855 Helsingfors Morgonbladin toimittajana. Hän teki vuonna 1851 matkan Tanskaan ja 1856–1858 Keski- ja Länsi-Euroopan johtaviin kulttuurimaihin.[1]

Kielikysymys muodostui Schaumanin uran hallitsevimmaksi teemaksi. Hän koki tärkeäksi myös ruotsin kielen historiallisen aseman puolustamisen, vaikka kannatti suomen kielen aseman parantamista. Vuonna 1858 hän perusti ensimmäisen oman lehtensä, Papperslyktanin, joka oli kevyttä ajanvietelukemistoa tarjonnut viikkolehti. Schauman onnistui taitavasti kiertämään vaikeuksia aiheuttaneen sensuurin ja lehti menestyi. Tässä vaiheessa hän alkoi etääntyä radikaalimman kannan kielikysymyksessä omaksuneista fennomaaneista ja ajautui riitoihin J. V. Snellmanin kanssa, joka ryhtyi Morgonbladetissaan vaatimaan ruotsalaisuuden hylkäämistä Suomessa. Schauman ja Snellman kävivät 1859 pitkän kiistan kieliasiasta lehtiensä palstoilla. Pari vuotta myöhemmin he riitaantuivat myös Suomen ja Venäjän suhteisiin liittyneissä kysymyksissä.[1]

Schauman jätti Papperslyktanin vuonna 1860 ja työskenteli 1861–1863 Helsingfors Tidningar -lehden toimittajana Zachris Topeliuksen jälkeen. Uusien Snellmanin kanssa syntyneiden kiistojen myötä Schauman erosi jo kertaalleen lehdestä vuoden sisällä tulostaan, mutta palasi pian lukijoiden pyynnöstä. Vuonna 1864 hän perusti Hufvudstadsbladetin, jonka julkaisijana ja toimittajana toimi vuoteen 1885. Schauman myös omisti lehteä varten perustamansa Centraltryckeriet-kirjapainon. Hufvudstadsbladetin pyrkimyksenä oli kaupallinen menestys ja pääkaupungin ykköslehdeksi nousu. Siitä tulikin poliittisten lehtien hallitsemalla aikakaudella Suomen ensimmäinen taloudellisesti kannattava sanomalehti. Vaikka Hufvudstadsbladet oli periaatteessa puolueeton, se tuki liberaalista aatetta.[1] Nykyisin se on Suomen suurin ruotsinkielinen sanomalehti.

Valokuva Schaumanista.

Schauman oli politiikassa Liberaalisen puolueen kannattaja. Hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1875–1888. Lisäksi Schauman toimi 1875–1893 Suomen taiteilijoiden ja kirjailijoiden eläkeyhdistyksen sekä 1887–1890 Suomen Matkailijayhdistyksen puheenjohtajana ja oli 1885 yksi Suomalais-ugrilaisen seuran perustajajäsenistä.[1]

Schauman julkaisi 1892–1893 kahdessa osassa päiväkirjoihinsa perustuneet laajat kulttuurihistorialliset muistelmansa nimellä Från sex årtionden i Finland: upptecknade lefnadsminnen. Tässä pääteoksessaan hän kuvasi henkevästi havaintojaan muun muassa ihmisistä, tapahtumista sekä taiteiden, aatteiden ja elämäntavan kehityksestä 1830-luvulta 1860-luvulle. Muistelmista julkaistiin uusi, kommentoitu laitos vuonna 1922.[1] Teos on suomennettu kahdesti, vuosina 1901 ja 1924. Schaumanin toinen mainittava teos on vuonna 1886 ilmestynyt kuusiosainen vihkosarja Nu och förr, joka kuvasi helsinkiläisten elämäntavassa tapahtunutta muutosta ja kaupungin kehitystä. Schauman ehdotti myös H. G. Porthanin koottujen teosten julkaisemista ja osallistui niiden toimitustyöhön yhdessä Sven G. Elmgrenin kanssa 1859–1862.[1]

August Schauman oli vuodesta 1867 naimisissa Maria Amalia Kuhlmanin kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista tunnetuin lienee poliitikko, historioitsija ja ylikirjastonhoitaja Georg Schauman. August Schaumanin lapsenlapsia ovat muun muassa ylikirjastonhoitaja Henrik Schauman ja tähtitieteilijä Gustaf Järnefelt.[1][2]

• Kuuden vuosikymmenen ajoilta: Muistelmia Suomesta 1–2. (Förr och nu I–II, 1892–1893.) Suomentanut Santeri Ingman. Helsinki: G. W. Edlund, 1901.
• Kuudelta vuosikymmeneltä Suomessa: Muistoja elämän varrelta I–II. (Förr och nu I–II, 1892–1893.) Suomentanut Viki Kärkkäinen. Jyväskylä: K. J. Gummerus, 1924.
• Kuudelta vuosikymmeneltä: Muistoja elämän varrelta 1–2. (Förr och nu I–II, 1892–1893.) Suomentanut Viki Kärkkäinen. Suomennoksen tarkistanut Panu Pekkanen. Helsinki: WSOY, 1967.

• Grandell, Jens: Från ett årtionde i Finland: August Schauman, republikanism och liberalism 1855–1865. Diss. Helsingfors universitet, 2020. ISBN 978-951-653-448-3. Teoksen verkkoversio.

• Vapaasti ladattavia August Schaumanin e-kirjoja Projekti Lönnrotissa sekä Project Gutenbergissa.
• Kotivuori, Yrjö: August Schauman. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
• Schauman, August hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Hufvudstadsbladetin päätoimittaja 1864–1885

Seuraaja: Arthur Frenckell