August Rissanen

Työläisperheestä lähtöisin ollut Rissanen kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa vuodesta 1902 lähtien.[1] Viipurin Talikkalassa[5] syntynyt Rissanen kertoi kiinnostuneensa yhteiskunnallisista ja sosiaalisista kysymyksistä kouluaikoinaan Viipurissa, jolloin hän kärsi taloudellisista vaikeuksista ja lähti mukaan työväenliikkeen toimintaan.[6] Vuonna 1903 Rissanen osallistui ns. Forssan kokoukseen, jossa Suomen Työväenpuolue omaksui itselleen sosialistisen ohjelman.[3] Ajatteluunsa Rissanen sai vaikutteita muun muassa Viipurin työväenyhdistyksen puheenjohtajana toimineelta Julius Lylyltä sekä myöhemmin Helsingissä professori Theodor Homénilta, jotka molemmat olivat venäläistämispolitiikkaa vastustaneen kagaalin jäseniä. Hän oli tutustunut myös kristilliseen tolstoilaisuuteen, mutta päätti kuitenkin ryhtyä ateistiksi. Aktivistiliikkeessä Rissanen vaikutti pientä kuukausipalkkaa vastaan työläisten parissa toimineena agitaattorina ja asui hetken aikaa myös Ruotsissa. Kotimaahan palattuaan Rissanen kiersi eri puolilla maata maanalaisen Vapaita Lehtisiä -lehden asiamiehenä 3 000 markan vuosipalkkaa vastaan.[6]

Keväällä 1905 Rissanen oli osallisena Viipurissa tehdyssä kuvernööri Nikolai Mjasojedovin murhayrityksessä yhdessä anarkisti Matti Reinikan ja myöhemmin everstiluutnantti Kramarenkon ampuneen Kalle Procopén kanssa. Oikeudessa hänen osuutensa katsottiin kuitenkin rajoittuneen vain ampujana toimineen Reinikan avustamiseen ja neuvomiseen, joten Rissanen jäi kokonaan ilman tuomiota. Hän oli muun muassa hankkinut asunnon kaupunkiin saapuneelle Reinikalle,[7][8] johon Rissanen oli tutustunut matkallaan Oulussa. Viipurissa hän esitteli tämän myös Procopélle.[6] Samana keväänä Rissasen väitettiin myös johtaneen aktivistien ryhmää, jonka tarkoituksena oli murhata jokin senaattori.[9]

Vuoden 1905 suurlakon aikana Rissanen kuului Helsingin punakaartiin ja muodosti lakon jälkeen Johan Kockin ja Severi Alanteen kanssa erityisen "agitaatiotoimikunnan", jonka tehtävänä oli solmia yhteyksiä maahan sijoitetun venäläisen sotaväen kanssa.[10] Saman vuoden marraskuussa Tampereella järjestettyyn SDP:n ylimääräiseen puoluekokoukseen Rissanen osallistui Helsingin työväenyhdistyksen edustajana. Hänet valittiin tuolloin väliaikaisesti asetettuun puoluevaliokuntaan.[11] Rissanen kuului myös suurlakon jälkeen sosialidemokraattien toimintaan tulleiden ns. "marraskuun sosialistien" liikkeeseen, vaikka olikin liittynyt puolueeseen jo muutamaa vuotta aikaisemmin.[12]

Maaliskuussa 1906 Rissanen muutti Turkuun kansakoulunopettajaksi ja jatkoi toimintaansa Turun työväenyhdistyksessä.[13] Usean muun työläisaktivistin tavoin Rissanen kuului aluksi väkivaltaisen vallankumouksen puolestapuhujiin, mutta muutti osittain kantaansa jo SDP:n vuoden 1906 Oulun puoluekokouksessa,[14] josta muistetaan hänen tunnettu lausahduksensa ”vaalilippu on voimakeino, jolla me ammutaan.”[15] Rissanen asetti kuitenkin edelleen parlamentaarisen toiminnan rinnalle myös mahdollisuuden aseelliseen vallankumoukseen. Samassa kokouksessa Rissanen valittiin SDP:n puoluehallitukseen.[12]

Poliittisen toimintansa vuoksi Rissanen joutui lähtemään maanpakoon Yhdysvaltoihin. Rissanen asettui aluksi Oregonin Astoriaan, jossa hän työskenteli Toveri-sanomalehden ensimmäisenä päätoimittajana[16] sekä myöhemmin vielä Michiganin Hancockissa ilmestyneen Työmiehen päätoimittajana ennen eroaan syksyllä 1907.[17] Tämän jälkeen Rissanen oli Massachusettsin Fitchburgissa Raivaajan toimittajana.[18] Lisäksi hän oli mukana muun muassa Amerikan sosialistisessa puolueessa[19] sekä osuustoimintaliikkeessä[20] ja työskenteli pitkään opettajana Minnesotan Duluthissa toimineessa Työväen Opistossa.[21]

• Engels, Friedrich: Sosialismin kehitys haaveesta tieteeksi, Sosialistin kirjapaino-osuuskunta, Turku, 1907.
• Webb, Sidney: Englannin ammattiyhdistysliikkeen historia 1, Sosialistin kirjapaino-osuuskunta, Turku, 1907.
• Vandervelde, Emile: Sosialismi ja teollisuuden kehitys, Toverin kustannusyhtiö, Astoria, Oregon, 1908.
• Vandervelde, Emile: Kehitys sosialismia kohden, Alex Halonen, Tampere, 1909.
• Kautsky, Karl: Tie valtaan : valtiollisia mietteitä kasvamisesta vallankumoukseen, Suomalainen sosialistinen kustannusyhtiö, Fitchburg, Massachusetts, 1910.
• Untermann, Ernest: Maailman vallankumoukset, Western Workmen's Co-op., Astoria, Oregon, 1910.

• Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen – Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, WSOY, Porvoo–Helsinki, 1961.