August Matinlassi

Matinlassin vanhemmat olivat maanviljelijä Frans Eemil Matinlassi (5.8.1863-25.3.1944) ja Ida Amalia Marttila (17.12.1865-4.4.1904). Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Elma Lemmitty Vilusen (12.2.1903-18.4.1965[1]) kanssa.[2][3]

Matinlassi kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918 sekä tiedonantokurssin Haminassa vuonna1920. Hyökkäysvaunukurssin Hämeenlinnassa hän suoritti vuonna 1923 ja viestiupseerikurssin Riihimäellä vuonna1928 sekä Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssin vuonna 1930.[2][3]

ja työskenteli maanviljelijänä Simossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[2][3]

Matinlassi astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi komppanianvääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet määrättiin komppanianpäälliköksi 25. maaliskuuta 1918 alkaen. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärän asemalla sekä Viipurissa.[2][3]

Matinlassi määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä joukkueenjohtajaksi Kaartin jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 17. tammikuuta 1919 Vuoristoprikaatin (myöhemmin Jääkäriprikaati) miinanheittäjäkomppaniaan. Vuoristoprikaatista hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1921 Pohjanmaan jääkäripataljoonaan, missä hän toimi nuorempana upseerina, viestijoukkueen johtajana, rahastonhoitajana, pataljoonan adjutanttina sekä hoiti satunnaisesti komppanianpäällikön tehtäviä. Vuoristoprikaatista hänet siirrettiin 30. joulukuuta 1933 suojeluskuntajärjestöön, missä hänet sijoitettiin päälliköksi Pohjolan suojeluskuntapiirin II alueelle.[2][3]

Matinlassi osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 27:ssä, jonka riveissä hän osallistui taisteluihin Suomussalmella. Välirauhan aikana Matinlassi toimi edelleen Jalkaväkirykmentti 27:ssä, nyt III pataljoonan komentajana. Myöhemmin hänet siirrettiin aluepäälliköksi Pohjolan suojeluskuntapiiriin.[3]

Jatkosodan puhjettua Matinlassi komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 33:een. Hän osallistui kyseisen joukon johtajana taisteluihin Paanajärvellä, Vartiolammella, Kortevaarassa, Kaukahaisissa ja Niskakylässä. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Pohjolan suojeluskuntapiirin esikuntaan, missä hän toimi huoltopäällikön apulaisena ja vuodesta 1943 alkaen toimistopäällikkönä. Sotien jälkeen Matinlassi toimi sotainvalidihuoltoupseerina Pohjolan suojeluskuntapiirin esikunnassa vuoteen 1944 saakka, jolloin hän siirtyi samanlaiseen tehtävään Rovaniemen sotilaspiirin esikuntaan. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946. Matinlassi haudattiin Ouluun.[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 10. kesäkuuta 1917 Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 24. maaliskuuta 1918 Vääpeli 2. huhtikuuta 1918 Vänrikki 27. toukokuuta 1918 Luutnantti 25. helmikuuta 1920 Kapteeni 1940		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki Suojeluskuntain ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.