Augsburgin uskonrauha

Augsburgin uskonrauha oli keisari Kaarle V:n edustajan ja Saksan protestanttien välillä uskonpuhdistuksen aikaan solmittu sopimus. Se takasi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ylimyksille oikeuden harjoittaa hallitsemallaan alueella haluamaansa uskoa. Uskonrauha korvasi sitä aikaisemmin tehdyn väliaikaisratkaisun, Augsburgin interimin.

Sopimuksen nimilehti. Mainz, 1555.

Valtiopäivät kokoontuivat Augsburgissa vuonna 1555.[1] Keisari Kaarlen veli Ferdinand vastasi neuvotteluista. Valtiopäivillä Ferdinand joutui myöntymään luterilaisten vaatimuksiin, mikä merkitsi, että Kaarle V:n suunnitelmat kitkeä protestantismi Saksasta romuttuivat.[1] Luterilaiset säädyt tunnustettiin tästä lähtien keisarikunnan laissa. Tunnustus ei kuitenkaan koskenut reformoituja.[1] Sopimus päätti myös lopullisesti Schmalkaldenin sodan. Valtiopäivät hyväksyi Cuius regio, eius religio -periaatteen (”Kenen maa, sen uskonto”), jonka mukaan maallisille ruhtinailla taattiin oikeus määrätä alamaistensa uskonto.[1] Pian Saksa jakautuikin eri kirkkoja tunnustaviin ruhtinaskuntiin. Piispojen kääntyminen luterilaisuuteen sallittiin, vaikkakin tällöin heidän oli luovuttava maallisesta vallastaan.[1]