Audie Murphy

Murphy liittyi armeijaan vuonna 1942. Hän oli yrittänyt värväytyä jo aikaisemminkin, mutta hänet oli hylätty ikänsä takia. Hänet sijoitettiin 3. jalkaväkidivisioonan, 15. jalkaväkirykmentin B-komppaniaan Pohjois-Afrikkaan. Myöhemmin hänestä tuli saman yksikön komentaja. Sodan aikana Murphy palveli Pohjois-Afrikan lisäksi Sisiliassa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. 26. tammikuuta 1945 Murphyn komppania kohtasi kuusi saksalaisten panssarivaunua ja suuren määrän jalkaväen sotilaita Holtzwihrissä, Ranskassa. Murphy komensi komppanian miehet suojattuihin asemiin läheiseen metsään, pysytellen itse aukiolla suunnaten tykistötulta. Vihollisen tankkien vallattua hänen asemansa, Murphy miehitti yksinään vahingoittuneen telatykin konekiväärin, jonka avulla hän sai viivytettyä tunnin ajan vihollisen etenemistä. Murphy haavoittui taistelun aikana jalkaan, mutta hän siirtyi metsään muun komppanian luokse vasta ammusten loputtua. Hän kieltäytyi hoidosta, kunnes oli järjestänyt vastahyökkäyksen, joka sai vihollisen vetäytymään. Tämän tapahtuman ansiosta hänelle myönnettiin Medal of Honor, joka on Yhdysvaltojen korkein sotilasansiomitali. Murphyn saamiin muihin kunniamerkkeihin kuuluvat muun muassa Distinguished Service Cross, Silver Star tammenlehvin, The Legion of Merit, Bronze Star tammenlehvin ja kolme Purple Heartia.[2] Hänet kotiutettiin 21. syyskuuta 1945 yliluutnantin[3] arvoisena.[1]

Samoihin aikoihin kotiuttamisensa kanssa näyttelijä James Cagney, joka oli nähnyt kuvan Murphystä Life-lehden kannessa, pyysi häntä muuttamaan Hollywoodiin. Ensimmäisen pääroolinsa hän sai vuonna 1949 elokuvassa Vihan lapsi. Vuonna 1955 Murphy näytteli itseään elämäkertaelokuvassa Helvettiin ja takaisin, josta tuli Universalin kautta aikojen tuottoisin elokuva, kunnes vuonna 1975 Tappajahai ohitti sen. Muita elokuvia, joissa Murphy näytteli olivat muun muassa Kunnian kentällä (1951) ja Hiljainen amerikkalainen (1958). Kaikkiaan Murphy esiintyi 44 elokuvassa 25 vuoden aikana ja hän sai tähden Hollywood Walk of Famelle.[1][4]

Vuonna 1950 Murphy liittyi Teksasin kansalliskaartiin, toivoen pääsevänsä mukaan Korean sotaan. Vaikkei tämä toive toteutunutkaan, Murphy palveli kansalliskaartissa vuosia, ja yleni lopulta majuriksi.[2]

Murphy kirjoitti myös runoja ja sanoitti lauluja, joita levyttivät muun muassa Dean Martin, Eddy Arnold, Porter Wagoner ja Harry Nilsson. Tunnetuimpia hänen sanoittamistaan kappaleista ovat Shutters and Boards ja When the Wind Blows in Chicago.[1]

Murphy kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja tuli 1960-luvun puolessavälissä riippuvaiseksi unilääkkeistä. Selviydyttyään riippuvuudesta hän puhui asiasta julkisesti ja vaati hallitusta parantamaan sotaveteraanien mielenterveysongelmien tutkimusta ja hoitoa.[1]

Murphy kuoli lento-onnettomuudessa Virginiassa vuonna 1971. Hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle, jossa hänen hautansa on John F. Kennedyn jälkeen toiseksi vierailluin.[2]

• Audie Murphy Elonetissä.
• Audie Murphy Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Audie Murphy Wikimedia Commonsissa