Au pair

Au pair [aupair t. oˈpeer] tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä. Ammattinimikkeen pohjana on ranskankielinen ilmaisu au pair, jossa pääsana pair tarkoittaa toiminnaltaan ja sosiaaliselta asemaltaan samantapaista. [1] Näin au pairina työskentely tarkoittaa alun perin työn vaihtamista samanarvoisina pidettyihin asioihin, majoitukseen ja ravintoon, myös ilman palkkaa. [1]

Au pairin edut vaihtelevat riippuen siitä, millaista työsuoritusta häneltä odotetaan. Hänellä on yleensä oma huone, hän ruokailee perheen kanssa ja lisäksi hän saa taskurahaa ja mahdollisesti muita työn kautta tulevia etuja esimerkiksi auton käyttöönsä. Au pairit ovat tyypillisesti nuoria. Au pairiksi voi lähteä aikaisintaan 17–18-vuotiaana, yläikäraja liikkuu 25:n ja 30:n ikävuoden välillä. Au paireiksi lähteviltä odotetaan kattavaa lastenhoitokokemusta, usein vaaditaan suosituksia kahdesta eri perheestä (ei sukulaisia). Au paireilta voidaan myös vaatia tai toivoa savuttomuutta, ajokorttia tai naimattomuutta. Au pairiksi voi hakeutua lehti-ilmoituksen perusteella, Internetin tai työvoimatoimistojen kautta. Organisoitua au pair -välitystä hoitavat esimerkiksi Allianssin nuorisovaihto, EF ja Nordic Nannies.

Suomessa työvoimaministeriö välitti 1980-luvun alkupuolelle asti sekä Suomeen tulevien että Suomesta ulkomaille haluavien nuorten au pair -paikkoja. Työministeri Urpo Leppänen kuitenkin lakkautti ensin Suomessa sijaitsevien ja keväällä 1984 myös ulkomailla sijaitsevien au pair -paikkojen välityksen, perusteina ettei ”puoliorjien välittäminen” kuulu valtiolle eikä au pairina juuri opi vierasta kieltä.[2]