Attribuutioharha

Attrribuutioharha on psykologian tuntema kognitiivinen harha, jolla tarkoitetaan ihmisen tekemiä järjestelmällisiä virheitä, kun hän selittää joko omaa tai toisten käyttäytymistä. Ihmiset arvioivat ja olettavat, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta nämä arvioinnit eivät aina vastaa todellisuutta. Ihmiset ovat taipuvaisin järjestelmällisiin virheisiin, kuten siihen, että omaa käyttäytymistä pidetään rationaalisena kun taas toisten käyttäytyminen nähdään itseä useammin tunneperäisenä.[1]

Rationaalisuusharha

Muuan esimerkki attribuutioharhasta on omaa rationaalisuutta koskeva liioittelu. Tällöin ihmiset eivät aina havaitse omien uskomustensa mahdollista epärationaalisuutta. Myös fiksut ihmiset ovat alttiita harhalle. Älykkyys auttaa keksimään jälkikäteen rationaalisia perusteluja omille näkemyksille, mutta ei pelasta siltä, että näkemys on alun perin voitu omaksua epärationaalisin perustein, kuten ympäristön sosiaalisen paineen vaikutuksesta.[1]

Rolf Dobelli antaa esimerkin mielipiteen epärationaalisesta syntymisestä sosiaalisen paineen vaikutuksesta.[2] Solomon E. Asch julkaisi vuonna 1951 kuuluisan tutkimuksen, jossa osallistujan piti arvioida viivojen suhteellista pituutta. Yksinään kaikki onnistuivat panemaan annetut viivat pituusjärjestykseen, mutta jos paikalla oli muita, jotka yhdessä väittivät lyhempää viivaa toista pitemmäksi, kolmasosa antoi saman virheellisen vastauksen. Vain neljäosa koehenkilöistä ei antanut ympäristön väärän mielipiteen lainkaan vaikuttaa itseensä. Vähimmäismäärä tarvittavia muita henkilöitä oli kolme, että arviointivirhe saatiin syntymään.[3]

Yhdessä vahvistusharhan kanssa rationaalisuutta koskeva attribuutioharha vaikuttavat skeptikko Michael Shermerin mukaan siihen, että myös älykkäät ihmiset uskovat järjettömiin asioihin. He käyttävät järkeään perustelemaan mielipiteitään, jotka alun perin on omaksuttu muilla kuin rationaalisilla perusteilla.[4]

Katso myös

Lähteet
  • Asch, S. E.: Effects of group pressure upon the modification and distortion of judgments. Teoksessa: H. Guetzkow (Ed.), Groups, leadership and men; research in human relations, s. 177–190. Carnegie Press, 1951. Google Books.
  • Dobelli, Rolf: Selkeän ajattelun taito. HS Kirjat, 2011. ISBN ISBN 978-952-5557-48-0.
  • Shermer, Michael: Why People Believe in Weird Things. Pseudoscience, superstition, and other confusions of our time. Revised and expanded. A.W.H. Freeman, 2002. ISBN 0-8050-7089-3.

Viitteet
  1. Shermer 2002, s. 297-302
  2. Dobelli 2011, s.27-28
  3. Asch 1951
  4. Shermer 2002, s. 297
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.