Atsidi
Atsidi on anioni, jonka kaava on N3−. Se on pysymättömän vetyatsidin konjugaattiemäs. Myös ioniyhdisteitä, jotka sisältävät anioninaan atsidi-ionin, ja eräitä molekyyliyhdisteitä kutsutaan atsideiksi. Atsidiryhmän siäsältäviä orgaanisia yhdisteitä nimitetään orgaanisiksi atsideiksi.[1][2][3][4][5]
Ominaisuudet
Atsidianioni on rakenteeltaan lineaarinen ja isoelektroninen hiilidioksidin ja dityppimonoksidin kanssa. Kaikki typpiatomien väliset sidokset ovat 116 pm pitkiä. Kemialliselta käyttäytymiseltään se muistuttaa halogenidi-ioneja ja se kuuluukin pseudohalogeeneihin. Se muistuttaa esimerkiksi kloridi-ionia ja muodostaa samantapaisia kompleksiyhdisteitä. Atsidit muistuttavat klorideja myös siinä suhteessa, että esimerkiksi hopeakloridi ja hopea-atsidi ovat molemmat veteen niukkaliukoisia yhdisteitä. Ionisidoksellisten metalliatsidien lisäksi tunnetaan myös molekyyliyhdisteitä, joissa atsidiryhmä on sitoutunut halogeeniin tai johonkin muuhun epämetalliin, kuten typpeen tai booriin.[1][2][3][4][5]
Kevyen metallin sisältävät atsidit, kuten natriumatsidi, ovat kohtalaisen stabiileja, mutta raskasmetalliatsidit räjähtävät helposti. Tämän vuoksi muun muassa lyijyatsidia käytetään aloiteräjähteenä. Atsideita valmistetaan tyypillisesti natriumatsidin ja metallisuolan välisellä reaktiolla.[1][2][3][4][5]
Lähteet
- N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 433. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- Geoff Rayner-Canham & Tina Overton: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 377. 5th Edition. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-1-4292-2434-5. (englanniksi)
- Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 109. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.04.2012). (englanniksi)
- Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 625. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.2012). (englanniksi)
- Thierry Muller & Stefan Bräse: Azides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2012 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.4.2012