Atomirunoilijat

Atomirunoilijat on 1950-luvun alussa muodostunut modernistinen islantilainen runoilijaryhmä, joka ei järjestäytynyt virallisesti. Sen äänitorvena oli kirjallisuuslehti Birtingur. Ryhmän keskeisiä jäseniä olivat Einar Bragi, Hannes Sigfússon, Jón Óskar, Sigfús Daðason ja Hörður Grímsson.[1] Omaksuessaan vapaan mitan atomirunoilijat edistivät uuden aikakauden alkua Islannin runoudessa.[2] Nimitys on peräisin Halldor Kiljan Laxnessin romaanista Atomiasema, jossa väheksyvän nimityksen atómskáld saa hahmo Benjamin.[3]

Runoille on ominaista, että ne ovat vailla riimiä, rytmiä ja alkusointua, jotka olivat ominaisia aiemmalle islantilaiselle runolle. Ryhmä herätti syvää paheksuntaa, ja siitä kertoi alun perin nimityskin, jonka ryhmän jäsenet pian omaksuivat itselleen. Vastustajat pelkäsivät, että islantilainen runous kadottaa vuosisatoja vanhan kulttuurisen identiteettinsä. Aiempi runous noudatti tiukkoja sääntöjä, joihin ahdettiin käännösrunotkin. Vapaamittaisuus oli vastustajien mukaan vierasta vaikutusta, jota oli vastustettava ankarasti.[2]