Atavismi

Atavismi on biologinen periytymisilmiö, jossa monien edellisten sukupolvien ajan piilossa ollut ominaisuus esiintyy jossakin lajin tai suvun yksilössä.[2][3] Termi tulee latinan esi-isää tarkoittavasta sanasta atavus.[3]

Eri lajien varhaiset alkiot näyttävät aivan alussa melko samanlaisilta, kuten tällä ihmisen sikiöllä. Tällaiset ominaisuudet häviävät yleensä kehityksen myöhemmässä vaiheessa, mutta sitä ei välttämättä tapahdu jos alkiolla ilmenee atavismia, esimerkiksi peittävä geeni on hävinnyt.[1]

Atavismi on mahdollista, koska alkukantaisten ominaisuuksien geenit eivät ole kadonneet perimästä, ne vain eivät ole enää aktiivisia. Joissakin harvoissa tapauksissa ne voivat aktivoitua uudelleen.[4] Atavismi voi olla tulosta erilaisista ilmiöistä. Jokin uusi mutaatio voi vaikuttaa niin, että perimässä säilyneiden entisen ominaisuuden vastaavien geenien toiminta ei enää peitykään uudempien mutaatioiden vaikutuksesta.

Joissain tapauksissa atavistinen piirre voi olla tulosta poikkeamassa alkionkehityksen aikataulusta.

Esimerkkejä

Valailla voi atavismin seurauksena syntyä ruumiiseen raajatyngät, jotka vastaavat valaan maalta veteen siirtyneen edeltäjän jalkoja.

Tunnettu atavismi on ihminen, jolla on häntä.[4] Ihmisen sormet tai varpaat voivat olla myös yhteenkasvaneet niin, että niiden välissä on ihopoimu, joka muistuttaa kädellisiä edeltäneitä meren tuntumassa asuneita eläimiä.

Katso myös

Lähteet
  1. Ihmiselle voi kasvaa häntä Tieteen Kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 15.8.2018.
  2. Atavismi Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 7.11.2015.
  3. Aikio, Annukka (toim.) & Vornanen, Rauni (uusinut): Uusi sivistyssanakirja, s. 64. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-11365-8.
  4. What our tails tell us Los Angeles Times. Los Angeles Times. Viitattu 8.11.2015. englanti
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.