Asutuskeskustaistelu

Asutuskeskustaistelulla (armeijaslangissa Aketus) tarkoitetaan urbaanissa ympäristössä tapahtuvaa sotilasoperaatiota. Asutuskeskustaistelu eroaa maastossa tapahtuvasta taistelussa erityisesti siinä suhteessa, että se on kolmiulotteista: joukkoja voi olla katutason lisäksi katoilla ja rakennuksien yläkerroksissa, mutta myös maanalaisissa huolto-, metro- ja muissa tunneleissa.

Yhdysvaltalaisia sotilaita Irakin sodassa.

Asutuskeskustaistelu koetaan usein hyökkääjälle kaikkein haastavimmaksi ja kuluttavimmaksi taistelumuodoksi. Tämän vuoksi taistelua asutuskeskuksissa pyritään yleensä välttämään, joko kiertämällä ne tai saartamalla ne.

Taistelun haastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi puolustavan osapuolen yleensä hyvä paikallistuntemus ja se, että puolustavalla osapuolella on usein ollut hyvää aikaa linnoittaa tuliasemiaan. Pelkkä uusien talojen ja alueiden valtaaminen ei myöskään riitä, vaan vallatut alueet olisi myös pystyttävä pitämään puhtaana vihollisesta. Ääritapauksissa jopa kaksi kolmasosaa hyökkäävästä osastosta voi joutua puolustamaan jo vallattuja alueita ja huoltoreittejä.

Hyökkääjän etenemistä vaikeuttaa, että kaupunki voidaan joutua valtaamaan talo talolta. Epäsuoraa tulta, kuten tykistöä, käytetään asutuskeskustaistelussa vain vähän, sillä ensinnäkin siviiliuhreja pyritään välttämään ja toiseksi infrastruktuurin liika tuhoaminen hidastaa myös hyökkääjän itsensä etenemistä. Puolustaja on usein myös suojautunut epäsuoraa tulta vastaan niin hyvin, ettei sen käyttö kannata.

Suomen puolustusvoimissa asutuskeskustaistelukoulutusta antavat Santahaminaan sijoitettu Kaartin Jääkärirykmentti ja Utin Jääkärirykmentti. Uudenmaan prikaati ja Porin prikaati antavat myös jossakin määrin asutuskeskustaistelukoulutusta, minkä lisäksi ainakin sotilaspoliiseille sekä esikuntatehtäviin koulutetuille koulutetaan asutuskeskustaistelun perusteet kuten kohteen haltuunotto ja tarkastaminen sekä liikkuminen rakennetulla alueella.