Asuntotulo

Asuntotulo on laskennallinen kotitalouden omistusasunnosta saama hyöty verrattuna vastaavanlaiseen markkinahintaiseen vuokra-asumiseen.[1] Tilastokeskus tilastoi kotitalouksien asuntotulon eli laskennallisen nettovuokran. Tilastovuodesta 2011 alkaen sitä ei enää ole luettu mukaan tulonjakotilaston pääasialliseen tulokäsitteseen (käytettävissä olevat rahatulot), vaan se esitetään tilastossa lisätietona ja osana laajennettua tulokäsitettä (käytettävissä olevat tulot).

Asuntotulon vero oli Suomessa käytössä ollut vero, jota perittiin omistusasunnossa asuvilta.[2] Sen määrä laskettiin siten, että omistusasunnossa asuvan asumiskuluja verrattiin vastaavanlaisesta vuokra-asunnosta yleisesti perittyyn vuokraan. Omistusasujan asumiskulut olivat yleensä pienemmät; näin syntynyt säästö laskettiin omistusasunnossa asuvan valtionverotuksen alaiseksi tuloksi jota verotettiin muiden tulojen tapaan.

Vero tuli voimaan vuonna 1973. Lakia muutettiin vuosien varrella useasti, muun muassa vuosina 1974, 1975, 1977, 1979, 1980, 1983, 1984, 1985, 1987 ja 1990[3]. Viimeisin muutos tuli voimaan vuoden 1991 alusta missä todettiin, että asuntotulo vakituisesta asunnosta jätetään verottamatta siltä osin kuin sen perusteena olevan asunnon verotusarvo ei ylitä 440 000 markkaa ja muusta asunnosta kuin vakituisesta asunnosta jätetään valtionverotuksessa verottamatta siltä osin kuin sen perusteena olevan asunnon verotusarvo ei ylitä 90 000 markkaa.

Laki kumottiin vuonna 1992[4] ja vero sulautettiin kiinteistöveroon vuonna 1993.[5]