Astrometrinen kaksoistähti

Astrometrinen kaksoistähti on kaksoistähti, jossa toista tähdistä ei pysty suoraan havainnoimaan vaan sen olemassaolo pitää päätellä. Tällaisissa kaksoistähdissä toinen tähdistä on esimerkiksi liian himmeä tai peittyy päätähden loisteeseen.[1] Jos päätähden ominaisliikkeessä on säännöllistä perturbaatiota tai huojuntaa, siitä voidaan päätellä tuntemattoman kumppanin painovoiman vaikutus. Huojunta on kamerassa näkyvää, kun taas spektroskooppisen kaksoistähden huojunnan näkee spektroskoopissa.[2]

Tunnettu esimerkki tähden huojunnasta on Sirius. Friedrich Bessel havaitsi vuonna 1844, että sen ominaisliikkeessä on huojuntaa, mistä hän päätteli, että Sirius A:lla on himmeämpi kumppani Sirius B. Alvan Clark todisti väitteen teleskoopilla, ja Sirius B on määritelty himmeäksi valkoiseksi kääpiöksi. Koska Siriuksen kumppani nähtiin teleskoopilla, sitä ei enää luokitella astrometriseksi kaksoistähdeksi. Samanlainen tapaus on Procyon, jonka kumppani havaittiin ensin astrometrisenä kaksoistähtenä.[2]

Eksoplaneettoja voi mahdollisesti havaita myös astrometrisesti. Jo vuonna 1943 Kaj Strand ilmoitti, että 61 Cygni -tähden liikkeiden perusteella sitä kiertää planeetta. Peter van de Kamp ilmoitti puolestaan vuonna 1963 löytäneensä Barnardin tähdeltä planeetan. Astrometrisesti havaittujen eksoplaneettojen tunnistaminen on kuitenkin hankalaa, ja useimpia havaintoja ei ole hyväksytty. Nasa on tunnustanut vain yhden astrometrisen planeetan, VB 10 -tähdeltä havaittu VB 10b. Senkin olemassaolo on kuitenkin kyseenalaistettu.[3]