Asetyylisalisyylihappo

Asetyylisalisyylihappo (ASA), joka tunnetaan myös nimellä aspiriini lääkkeen tunnetuimman tuotemerkin mukaan, on tulehduskipulääke, joka lievittää kipua ja kuumetta sekä vähentää tulehdusta. Asetyylisalisyylihapolla on myös haittavaikutuksia, lähinnä se, että se ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja se voi myös aiheuttaa pitkäaikaiskäytössä mahahaavan. Lapsille ei tule antaa asetyylisalisyylihappoa sisältäviä valmisteita, sillä aineella epäillään olevan yhteys Reyen oireyhtymään.[1] Lääkkeen tunnetuin kauppanimi on Aspirin.



Asetyylisalisyylihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(asetyylioksi)bentsoehappo
Tunnisteet
CAS-numero	50-78-2
ATC-koodi	A01AD05
PubChem	2244
DrugBank	APRD00264
Kemialliset tiedot
Kaava	C₉H₈O₄
Moolimassa	180,154 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit	Asetyylisalisyylihappo 2-asetoksibentsoehappo Aspiriini
Fysikaaliset tiedot
Tiheys	1,40 g/cm³
Sulamispiste	135 °C
Kiehumispiste	140 °C (hajoaa)
Liukoisuus veteen	1
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	80–100 %
Proteiinisitoutuminen	99,6 %
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	300–650 mg annos: 3,1–3,2 tuntia 1 g annos: 5 tuntia 2 g annos: 9 tuntia
Ekskreetio	Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	C(AU) C(US)
Reseptiluokitus	Unscheduled (AU)GSL (UK) OTC(US)
Antotapa	yleisimmin peroraalinen

Historia

Aspirin-tabletteja

Luonnon salisylaatteja, joiden synteettisenä johdannaisena asetyylisalisyylihappoa pidetään, on luonnossa muun muassa pajun kuoressa. Kuorta onkin aikojen kuluessa käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn. Vanhimmat todisteet pajurohdosten käytöstä ovat tuhansien vuosien takaa (1500 eaa.), Egyptistä löydetyissä Ebersin papyruksessa. Samanlaisia mainintoja on myös muinaisilta sumereilta ja assyrialaisilta. Pajun, erityisesti valkosalavan (Salix alba), käyttö rohdoksena on ollut tunnettua myös kiinalaisten, intialaisten ja kreikkalaisten kulttuurien keskuudessa [2].

Euroopassa Hippokratesta pidetään pitkälti modernin lääketieteen isänä, ja hänen osuuttaan pajun kuoren voittokulkuun nykymaailman kenties käytetyimmäksi lääkkeeksi, asetyylisalisyylihapoksi, pidetäänkin siksi merkittävänä. Hippokrateen kuvaukset pajun kuoresta saatavasta valkoisesta jauheesta kivunlievittäjänä ovat säilyneet tähän päivään. Tärkeä virstanpylväs asetyylisalisyylihapon historiassa on myös ollut pastori Edmund Stonen innovatiivinen ajatus kokeilla pajunkuoren tehoa horkkatautia poteviin kyläläisiin[2][3].

Myöhemmin pajurohdosten vaikutusmekanismien tutkiminen johti pääasiallisena pidetyn tehoaineen salisiinin eristämiseen. Ensimmäisenä yhdisteen pajusta löysi ranskalainen tiedemies Henri Leroux vuonna 1829[2]. Eristäminen oli kuitenkin aikaa vievää ja kallista, ja siksi työ salisiinin synteettisen johdannaisen tuottamiseksi aloitettiin samoihin aikoihin.^lähde?

Salisyylihappoa valmistettiin synteettisesti 1800-luvun puolivälissä, mutta sen käyttö lääkkeenä ei ollut laajaa hapon aiheuttamien sivuvaikutusten, yleisimmin mahaärsytysten, vuoksi. Siedetympää yhdistettä kehitteli muun muassa ranskalainen kemisti Charles von Gerhard, joka onnistui vuonna 1853 valmistamaan salisyylihaposta asetyloidun muodon asetyylisalisyylihapon. Keksijällä ei ollut mielenkiintoa keksintönsä markkinoimiseen, ja sillä erää tuote unohtui vuosikymmeniksi.^lähde?

1800-luvun lopussa Bayerilla työskennelleet Felix Hoffmann ja Arthur Eichengrün olivat molemmat merkittävällä panoksella kehittämässä asetyylisalisyylihapon teollistan synteesimenetelmää, joka valmistui vuonna 1897. Bayer sai 6. maaliskuuta 1899 tuotteelle patentin kauppanimellä Aspirin ja tuote saatiin markkinoille.[2][3][4][5].

Asetyylisalisyylihappo oli tuolloin ensimmäisiä teollisesti valmistettuja tulehduskipulääkkeitä. Nykyisin Aspirin-valmistetta käytetään maailmalla 100 miljoonaa tablettia päivittäin[6]. Asetyylisalisyylihappoa sisältäviä lääkevalmisteita myydään Suomessa myös muun muassa tuotenimillä Disperin ja Primaspan.^lähde?

Käyttö ja vaikutus

Asetyylisalisyylihappo ehkäisee veren hyytymistä, joten sitä voidaan käyttää ehkäisemään veritulppia. Monet veritulpille alttiit henkilöt nauttivat säännöllisesti pienen annoksen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa asetyylisalisyylihappoa. Yleinen virheellinen käsitys tästä on, että asetyylisalisyylihappo "ohentaa verta". Asetyylisalisyylihapon ehkäisevä vaikutus veritulppien muodostumisessa perustuu kuitenkin siihen, että se estää erästä tromboksaani A₂:n muodostumiseen osallistuvaa entsyymiä toimimasta. Tromboksaani A₂ tehostaa verihiutaletulpan muodostumista.^lähde?

Sydäninfarktipotilaan hoitoon asetyylisalisyylihappoa suositellaan ensilääkkeeksi ehkäisemään tukoksien muodostumista.[7]

Asetyylisalisyylihapon kipua ja tulehduksia lieventävä vaikutus perustuu siihen, että se toimii palautumattomana estäjänä syklo-oksigenaasille, jolla on tärkeä rooli prostaglandiinien synteesissä. Aktiivisen keskuksen läheinen seriinitähde asetyloituu, jolloin entsyymin toiminta estyy[8]. Asetyylisalisyylihappo sitoutuu tehokkaammin COX-1-varianttiin.[9] Prostaglandiinien synteesi kiihtyy juuri kuumeen ja kivun aikana. Syklo-oksigenaasi on sama entsyymi, joka osallistuu veren hyytymiseen.

Katso myös

Salisyylihappo

Lähteet

Marja-Leena Nurminen: ”Kipulääkkeet, reuma- ja kihtilääkkeet sekä anestesia-aineet”, Lääkehoito, s. 230. WSOY, 2004. ISBN 951-0-25800-8.
Pierpoint, W. 1994. Salicylic acid and its derivatives in plants: medicines, metabolites and messenger molecules. Advances in Botanical Research 20:163–235 (englanniksi)
Setty, A. and Sigal, L. 2005. Herbal medications commonly used in the practice of rheumatology: mechanisms of action, efficacy, and side effects. Seminars in Arthritis and Rheumatism 34:773–784 (englanniksi)
Braña, M., Del Río, L., Trive, N. and Salazar, N. 2005. La verdadera historia de la Aspirina. Anales de la Real Academia Nacional de Farmacia 71:813–819. (englanniksi)
Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s. 74
Annual report 2007. Bayer AG. (englanniksi)
Terveyskirjasto
Relative contribution of acetylated cyclo-oxygenase (COX)-2 and 5-lipooxygenase (LOX) in regulating gastric mucosal integrity and adaptation to aspirin, The FASEB Journal vol. 17 no. 9 1171–1173 (englanniksi)
Anne Burke ym.: ”26: Analgesic Antipyretic and Antiinflammatory Agents”, Goodman and Gilman's the pharmacological basis of therapeutics, s. 671–716. 11. painos. New York: McGraw-Hill, 2006. ISBN 978-0-07-142280-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta aspiriini Wikimedia Commonsissa

Asetyylisalisyylihapon kansainvälinen kemikaalikortti
Kemiallinen synteesi – Aspiriinin valmistus (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
Arno Forsius: Asetyylisalisyylihappo ja sen aikakausi (katsaus asetyylisalisyylihapon elinkaareen)
Lääkelaitos: ASPIRIN® (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
Terveysportti, metatesaurus: Asetyylisalisyylihappo
Human Metabolome Database: Aspirin (englanniksi)
DrugBank: Aspirin (englanniksi)
Food Component Database (FooDB): Acetylsalicylic acid (englanniksi)
KEGG: Acetylsalicylic acid (englanniksi)
ChemBlink: Acetylsalicylic acid (englanniksi)
Bristol University School of Chemistry, Molecule of the Month: Aspirin (englanniksi)

Kipulääkkeet eli analgeetit

Tulehduskipulääkkeet	asetyylisalisyylihappo \| deksibuprofeeni \| diflunisaali \| diklofenaakki \| etorikoksibi \| flurbiprofeeni \| ibuprofeeni \| indometasiini \| ketoprofeeni \| ketorolaakki \| mefenaamihappo \| meloksikaami \| naprokseeni \| parekoksibi \| piroksikaami \| propyfenatsoni \| rofekoksibi \| selekoksibi \| sulindaakki \| tolfenaamihappo \| valdekoksibi
Opioidit	alfentaniili \| buprenorfiini \| dekstropropoksifeeni \| dihydrokodeiini \| endorfiini \| etyylimorfiini \| fentanyyli \| heroiini \| hydrokodoni \| hydromorfoni \| karfentaniili \| kodeiini \| metadoni \| morfiini \| nalbufiini \| oksikodoni \| oksimorfoni \| pentatsosiini \| petidiini \| propoksifeeni \| remifentaniili \| sufentaniili \| tebaiini \| tilidiini \| tramadoli
Muut	parasetamoli \| kannabinoidit (lääkekannabis)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Marja-Leena Nurminen: ”Kipulääkkeet, reuma- ja kihtilääkkeet sekä anestesia-aineet”, Lääkehoito, s. 230. WSOY, 2004. ISBN 951-0-25800-8.

[pierpoint-2] Pierpoint, W. 1994. Salicylic acid and its derivatives in plants: medicines, metabolites and messenger molecules. Advances in Botanical Research 20:163–235 (englanniksi)

[setty-3] Setty, A. and Sigal, L. 2005. Herbal medications commonly used in the practice of rheumatology: mechanisms of action, efficacy, and side effects. Seminars in Arthritis and Rheumatism 34:773–784 (englanniksi)

[brana-4] Braña, M., Del Río, L., Trive, N. and Salazar, N. 2005. La verdadera historia de la Aspirina. Anales de la Real Academia Nacional de Farmacia 71:813–819. (englanniksi)

[TKH-5] Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s. 74

[6] Annual report 2007. Bayer AG. (englanniksi)

[7] Terveyskirjasto

[8] Relative contribution of acetylated cyclo-oxygenase (COX)-2 and 5-lipooxygenase (LOX) in regulating gastric mucosal integrity and adaptation to aspirin, The FASEB Journal vol. 17 no. 9 1171–1173 (englanniksi)

[9] Anne Burke ym.: ”26: Analgesic Antipyretic and Antiinflammatory Agents”, Goodman and Gilman's the pharmacological basis of therapeutics, s. 671–716. 11. painos. New York: McGraw-Hill, 2006. ISBN 978-0-07-142280-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)