Asko

Puusepän poika, puuseppä Aukusti Avonius perusti Lahden Puusepäntehtaan Askon päivänä 6. syyskuuta 1918. Vuonna 1931 yhtiö vaihtoi nimensä Asko-Avonius Huonekalutehtaiksi ja tuotenimeksi otettiin tässä vaiheessa Asko. Myös perustaja vaihtoi sukunimensä Asko-Avoniukseksi.[3]

Lahden Puusepäntehtaan ensimmäinen toimipaikka oli Vesijärvenkatu 3. Yritys alkoi valmistaa sarjatuotantona kohtuuhintaisia huonekaluja, aluksi kuuden henkilön voimin. Yhtiö sai 500 kirjoituspöydän tilauksen. Sitä toteuttaessaan yritys sai kehitettyä sarjatuotantoaan ja yhtiön tuotevalikoima laajeni nopeasti muihin kalusteisiin ja kokonaisiin kalustoihin.[4] Askolla oli alusta asti tehtaansa lisäksi myös omia myymälöitä, ensimmäinen aloitti vuonna 1919. Vuonna 1923 yhtiö rakensi uuden tehtaan Lahden Vuoksenkadun varrelle. Uusi tehdas varmisti lopullisesti Aukusti Avoniuksen aseman maamme nykyaikaisen huonekaluteollisuuden uranuurtajana.[4] Tällöin yrityksellä oli 48 työntekijää. Vuonna 1928 valmistui jälleen uusi tehdas Lahden rautatieaseman luo. Se oli silloin maan suurin ja ajanmukaisin tehdasrakennus. Samana vuonna yhtiö julkaisi ensimmäisen tuotekataloginsa. Uusinta tehdasta laajennettiin edelleen vuonna 1930, jolloin tuotantolaitosten yhteyteen sijoitettiin myös yrityksen pääkonttori.[4]

Vuonna 1930 Asko laajensi myymäläverkostoaan perustamalla omat myymälänsä Riihimäelle, Raumalle, Lappeenrantaan ja Lieksaan, joissa yhtiöllä ei ollut jälleenmyyjiä. Laman aikana tehty laajentuminen ei kuitenkaan kannattanut, vaan myymälät suljettiin 1934 mennessä. Jatkossa Asko lähti vain osakkaaksi kauppiasvetoisiin myymälöihin, jollaisia perustettiin vielä samana vuosikymmenellä Ouluun, Turkuun, Poriin, Tampereelle ja Helsinkiin.[5][4] Asko perusti myyntikonttorin Lontooseen 1931, ja Englannista tuli yhtiölle ensimmäinen tärkeä vientimaa. Vientiin meni etupäässä tuoleja, joita lähti Lahdesta Englantiin useina vuosina yli 100 000 kappaletta. Vienti kasvoi kolmasosaan koko myynnistä.[4]

Mallistoon ilmestyivät verhoillut nojatuolit 1930-luvulla ja huonekalut muuttuivat pelkistetympään suuntaan. Samoihin aikoihin mallistosuunnittelua alettiin tilata alan ammattilaisilta ja vuonna 1932 palkattiin ensimmäinen oma sisustusarkkitehti. Tuotteille ryhdyttiin antamaan kahden vuoden takuu, ja Asko käytti ahkerasti lehtimainontaa. Yhtiö kasvoi 1930-luvulla selväksi markkinajohtajaksi Suomessa. Yhtiön myynti nelinkertaistui vuosina 1933–1938 ja työntekijämäärä nousi 275:een.[4]

Tehdasta laajennettiin taas 1937 ja perustettiin putkihuonekaluosasto, joka pian erotettiin UPO-tytäryhtiöksi.[4] Vuonna 1940 tapahtui osayhtiöittäminen. Silloin syntyi Asko Tehtaat Oy, joka muodosti Tyylikalusto Oy:n ja UPO Oy:n kanssa konsernin.

Sodan jälkeisenä aikana Askon toimintaa jarruttivat tehtaan sotatoimissa kärsimät vahingot kuin myös vallitseva raaka-ainepula, eikä se niin kyennyt vastaamaan jälleenrakennuskauden tuomaan huonekalujen kysyntään.[6] Tuotanto keskitettiin välttämättömiin huonekaluihin, jotka kansanhuoltoministeriö määräsi myymään kohtuuhintaan. Tämän ajan suosikkeja oli muun muassa ruokailuhuoneen Siro-kalusto. 1940-luvun lopulla suunnittelijana aloitti Ilmari Lappalainen, jonka Laila-sohvakalusto tuli suosituksi.

Vuonna 1956 tehdasta laajennettiin ja se oli Pohjoismaiden suurin. Työntekijöitä oli 1 100. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vakinaisia suunnittelijoita oli kahdeksan ja ulkopuolisiakin käytettiin, tunnetuimpina Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala. Pääsuunnittelijana toimi muun muassa Olli Borg vuosina 1964–1967[7].

1960-luvulla sohvakalustojen kysyntää lisäsi televisioiden yleistyminen ja yhtenäiseen sisustukseen pyrittiin yhä suuremmilla kalustesarjoilla. Messuille ostettiin rohkeita katseenvangitsijoita, kuten Eero Aarnion pallotuoli, joka aloitti lujitemuovisten, modernien kalusteiden suosion. Askon tuotteita myytiin yli 20 maahan Finnternational-brändillä ja saman kaluston oli sovittava eri maihin.

Yhtiön perustajan kuollessa 1965 yhtiö oli Lahden suurin ja Suomen suurimpia.[3] Samana vuonna tuotantopuolen Asko Tehtaat Oy ja myymäläorganisaation Asko osakeyhtiö sulautettiin yhdeksi yhtiöksi.

UPO:n toimitusjohtaja Arvi Tammivuori, Aukusti Asko-Avoniuksen poika, kehitti Upoa määrätietoisesti 1960-luvulla, ja yhtiön PVC-muoviputkia valmistava tehdas valmistui 1967 Nastolaan. Muovialasta muodostui merkittävä konsernin tukijalka.[8]

Askon suuruudenaika oli 1970-luvulla. Vuonna 1975 yhtiöllä oli muun muassa 12 omaa huonekalumyymälää Länsi-Saksan suurimmissa kaupungeissa, kolme myymälää Ruotsissa Asko Finncenter -nimellä, tytäryhtiöt Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Belgiassa, kaksi sahaa, vaneritehdas, täyden valikoiman Asko-tavaratalot Lahdessa ja Jyväskylässä, ja neljä Upon myyntiyhtiötä Ruotsissa, Norjassa, Englannissa ja Länsi-Saksassa. Viennin osuus kuitenkin lähti 1970-luvun alkupuolella laskemaan.[9]

Yhtiö joutui 1970-luvun lamassa talousvaikeuksiin. Vuonna 1977 Asko ja Upo fuusioitiin Asko-Upo Oy:ksi. Asko-Upo Oy sulautui 1981 Asko Yhtymään. Muoviputkiteollisuus yhtiöitettiin Oy Uponor Ab:ksi 1982, Neste Oy :n tullessa yhtiöön kolmasosan omistajaksi.[8]

1980-luvulla Asko-konserni diversifioitui, ostaen yrityksiä uusilta toimialoilta. 1986 yhtiö osti Oy Finlayson Ab :n ja poisti yhtiön pörssistä.[10] Finlayson omisti edelleen Suomen Trikoon.[11] Yhtiö osti myös parkettia tuottavan Upofloor Oy :n.[12]

1990-luvulla käynnistyi uusi aikakausi, kun Asko alkoi vähitellen keskittyä muoviputkiin konsernin pääliiketoiminta-alueena. Yhtiö alkoi suunnata varoja Uponorin kehittämiseen, luopui tämän ydinalueen ulkopuolisista liiketoiminnoista. Asko myi 1998 Finlaysonin, ja 1999 perinteisen kalusteliiketoimintansa Sponsor Capital Oy:n hallinnoimalle rahoitusyhtiölle, joka yhdisti sen Sotkan kanssa Indoor Group Oy:ksi. Vuoden 2005 alussa Keskon tytäryhtö KesWell osti Indoor Groupin.[13] Vuonna 2000 yhdistettiin Upofloor Karelia parketin kanssa Karelia-Upofloor Oy:ksi ja 2004 se myytiin.[14] Kesäkuussa 2017 Kesko myi Indoor Groupin sijoittajaryhmälle, johon kuuluivat Sievi Capital, kolmen Sotka-ketjun franchising-yrittäjää ja eläkeyhtiö Etera.[15]

Vuonna 2000 Oy Uponor Ab fuusioitui emoyhtiönsä Asko Oyj:n kanssa, ja yrityksen nimeksi tuli Uponor Oyj. Asko-konsernin jatkaja on siis nykyään Uponor Oyj, jonka pääomistajiksi ovat myöhemmin tulleet Pekka, Jukka ja Jari Paasikivi suoraan ja Oras Investin kautta.[16] Asko-nimeä käyttävät huonekalu- ja kodinkoneliiketoiminnat taas ovat yhtiöstä pois myytyjä osia. Uponor on kansainvälinen markkinajohtaja rakentamisen ja kunnallistekniikan putkijärjestelmissä ja asuntojen lattialämmitysjärjestelmissä. Sen tuotteita myydään sataan eri maahan ja yhtiön palveluksessa on yli 7 000 henkilöä 26 maassa.[8]

Askon levyhuonekalutehtaan toimintaa jatkoi Best Furniture, joka ajautui ensiksi velkasaneeraukseen ja sitten konkurssiin. Askon verhoiltujen huonekalun tuotantoa jatkaa Indoor Groupin omistama Insofa Oy, joka on yksi Suomen suurimmista verhoitujen kalusteiden tuottajista.[17]

Askon tytäryhtiö Upo laajensi toimintaansa kodinkoneisiin 1940- ja 1950-luvuilla. Vuonna 1941 Lahdessa valmistui ensimmäinen Upo-silitysrauta ja 1952 ensimmäinen jääkaappi sekä vuotta myöhemmin pesukone. Vuonna 1957 alkoi liesien, 1958 mankelien ja 1959 pyykkilinkojen tuotanto. Vuonna 1960 kodinkoneiden vientiä Pohjoismaihin kehitettiin, ja samana vuonna Ruotsiin perustettiin Upo AB. 1970-luvulla alkoi myös kotimainen astianpesukonetuotanto. Vuosikymmenen loppupuolta leimasi yhteistyö Rosenlewin kanssa, jonka kanssa luotiin yhteisyhtiö Kotimaiset Kotitalouskoneet Oy.[18]

1980-luvulla toimintaa laajennettiin yritysostoilla, kun Ruotsista ostettiin ensin liesituuletintehdas Futurum Ab ja sitten kylmälaiteyhtiö Osby AB 1987 sekä Cylinda 1988 ja tuuletinvalmistajat Ruotsista ja Englannista.[18]

1990-luvulla tuuletinvalmistajat sekä Futurum ja Osby myytiin. Toimialan nimeksi vaihtui Asko Appliances.[18]

Vuonna 2000, Asko-ryhmän keskittyessä Uponoriin, Asko Appliances –ryhmä myytiin italialaiselle perheyritykselle Antonio Merloni S.p.A.:lle, jonka pääkonttori sijaitsee Fabrianossa, Keski-Italiassa.[18]

Antonio Merloni oli kodinkoneiden alihankkija-valmistaja, joka ei kuitenkaan kyennyt hyödyntämään Askon brändiä, vaan talousvaikeuksissa myi Asko Kodinkoneet -ryhmän slovenialaiselle alan yritykselle Gorenjelle.[19] Samana vuonna aletaan kodinkoneita myydä Suomessa myös Asko-tuotemerkillä.[20]

Asko kodinkoneiden tuotanto Suomessa loppui 2012, kun Lahden liesitehtaan tuotanto siirrettiin Gorenjen tehtaalle Tšekkiin.[21] Gorenje myy edelleen sekä Upo- että Asko-merkkisiä kodinkoneita kaikissa Pohjoismaissa, ja Suomen Asko Kodinkone -liiketoiminta on nykyään (2014) Gorenjen omistaman ruotsalaisen Asko Appliances AB:n sivuliike.[22] Asko on Gorenjen premium-laatumerkki, jolla yhtiö kilpailee muun muassa Australiassa ja Yhdysvaltain markkinoilla, jossa Asko on ollut kodinkone-brändinä vuodesta 1987.[23] Asko-tuotemerkkiä markkinoidaan myös Kiinassa Gorenjen premium-merkkinä. Tästä osoituksena näkyvyys keskeisillä markkinapaikoilla, muun muassa Shanghain Citic-square -ostoskeskuksessa. Gorenje kilpailee siis Asko-nimellä muiden laatumerkkien kuten Boschin, AEG:n ja Mielen kanssa.

Asko-kodinkoneiden tuotanto loppui Ruotsissa 2013, ja tuotanto siirrettiin Sloveniaan.[24] Mainoslauseena maailmalla käytetty Swedish quality since 1950 viittaa Cylindan perustamisvuoteen.[25]