Aškenasijuutalaiset

Aškenaz oli Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Gomerin poika ja Jafetin ja Nooan jälkeläinen. Juutalaiset alkoivat käyttää Aškenaz-nimeä Saksasta ja saksan kielestä viimeistään 1000-luvulla.[4] Nimellä alettiin sen jälkeen viitata Pohjois-Ranskan ja läntisen Saksan alueen juutalaisiin ja myöhemmin Keski-Euroopasta Itä-Eurooppaan muuttaneiden juutalaisten muodostamaan suureen juutalaisyhteisöön.[5]

Katso myös: Juutalaisten historia

Aškenasien katsotaan polveutuvan juutalaisista, jotka muuttivat Lähi-idästä Etelä-Eurooppaan ja sieltä pohjoisempaan Eurooppaan[6] (katso "Alkuperä"-osio). 1000-vuosituhannen alussa aškenasit asuttivat pääasiassa Saksaa ja Ranskaa,[5] jolloin tärkeimmät asutuskeskittymät olivat Mainz, Worms ja Speyer. Wormsista muodostui aškenasien uskonnollisen oppineisuuden keskus, ja esimerkiksi rabbi Rashi opiskeli siellä. Juutalaisten elinkeinoaloja oli rajoitettu[7] ja maanomistus heiltä kielletty,[8] ja monet päätyivät kauppiaiksi.[9][7] Myös rahanlainaaminen kuului juutalaisille sallittuihin toimialoihin, kun taas kristityiltä se oli kirkon toimesta kiellettyä. Kristitty aatelisto kuitenkin käytti juutalaisia välikäsinä lainaamiseen sekä lainojen ja verojen keräämiseen. Velkojiin suhtauduttiin kielteisesti, millä oli osansa juutalaisvastaisuuden ja juutalaisvainojen synnyssä.[10]

Ristiretkien aikoina juutalaiset kohtasivat väkivaltaisia vainoja.[7][9] Heidät nähtiin "Kristuksen murhaajina"[11] ja heitä syytettiin esimerkiksi kristittyjen lasten rituaalimurhista. Vaikka muun muassa piispat tiesivät tällaisten syytösten olevan perättömiä eivätkä paavi tai aateliset hyväksyneet väkivaltaiskuja juutalaisia kohtaan, ei asiaan yleensä erityisemmin puututtukaan, etenkään ensimmäisen ristiretken aikana. Mustan surman aikana juutalaisia syytettiin kulkutaudin levittämisestä kaivoja myrkyttämällä.[9] Vaikka juutalaisiakin kuoli ruttoon, olivat he selvinneet vähemmillä vahingoilla kuin muu väestö,[12] mikä johtui heidän puhtaussäännöistään. Syntyi jälleen tuhoisia vainoja,[9] ja juutalaisia kidutettiin ja poltettiin elävältä.[12] Viranomaiset eivät yleensä reagoineet tähän muuten kuin karkottamalla juutalaiset pois.[9] Syytöstä absurdina pitänyt paavi Klemens VI kuitenkin julkaisi Avignonissa vuonna 1348 bullan, joka julisti sen perättömäksi.[12] Vainojen myötä juutalaiset eristäytyivät muusta yhteiskunnasta aiempaa enemmän.[9] Useat juutalaiset pakenivat Puolaan, ja tämän seurauksena Itä-Euroopan aškenasiyhteisöt saivat alkunsa.[7]

Puolaan juutalaiset oli toivotettu 1200-luvulla tervetulleiksi, koska heistä oltiin toivottu maalle hyödyllistä ammattiväkeä.[13] Puolasta muodostui aškenasijuutalaisuuden keskus 1500-luvun alkuun mennessä.[5] Itä-Euroopan juutalaiset sijoittuivat yhteiskunnassa maaorjien sekä maanviljelijöiden muodostaman väestön ja maanomistajien väliin, ja he harjoittivat käsityöammatteja ja ulko- ja sisämaankauppaa.[13] Tyypilliseksi asumismuodoksi tuli shtetl, juutalaisenemmistöinen kylä, jossa asui myös ei-juutalaisia. Keski-Euroopan juutalaiset sen sijaan asuivat yleensä omiensa keskuudessa kaupunkigetoissa.[5]

Läntisestä Euroopasta levisivät uskomukset juutalaisten suorittamista rituaalimurhista Itä-Eurooppaan, ja ne yleistyivät 1600-luvulla.[14][15] Kasakkakapinassa 1648–1654 Ukrainassa ja Puolassa tuhottiin satoja synagogia ja 100 000 juutalaista tapettiin, koska heidät miellettiin samaan joukkoon puolalaisten aatelisten ja suurmaanomistajien kanssa.[16] Itä-Euroopan aškenaseja alkoi muuttaa juutalaisvainoja pakoon Länsi-Eurooppaan, myös sellaisille alueille kuin Alankomaat ja Englanti, missä oli siihen asti asunut lähinnä sefardijuutalaisia.[5]

1500-luvulla länsi-Euroopassa kukoistamaan alkaneen itsevaltiuden ja siihen liittyneen merkantilismin aikana hallitsijat ottivat palveluksiinsa niin kutsuttuja hovijuutalaisia, joita he pitivät yhteiskunnan neutraaleina osapuolina. Hovijuutalaiset auttoivat hallitsijoita rahoituksen ja statusta edustavien ylellisten tavaroiden hankinnassa sekä diplomaattisissa tehtävissä.[17] Vastapalvelukseksi heille annettiin vapauksia aikana, jolloin juutalaisten oikeudet esimerkiksi asuinpaikan suhteen olivat muuten rajalliset.[18] Ilmiö kesti muutaman vuosisadan ajan ja loppui itsevaltiuden päättymisen myötä.[17]

1700-luvun lopulla Saksassa sai alkunsa haskala-liike, joka pyrki saamaan juutalaisille tasavertaisia kansalaisoikeuksia. Länsi-Euroopassa tässä onnistuttiin 1800-luvun loppuun mennessä.[19] Emansipaation ja yhteiskunnallisen sekularisaation myötä perinteinen juutalainen etnisyyttä ja uskontoa yhdistelevä identiteetti oli haastettuna. Koska uskonnollista erilaisuutta siedettiin paremmin kuin etnistä, haluttiin juutalaisten sulautuvan eurooppalaisiin kansoihin ja heitä alettiin määrittää pelkäksi uskonnolliseksi ryhmäksi etnisen sijaan, mihin juutalaiset eivät yleensä itse olleet tyytyväisiä.[20] Toisaalta samoihin aikoihin kehittyi käsite "seemiläisestä rodusta", johon juutalaiset kuuluivat, mikä johti myös rotukeskeisempään juutalaisvastaisuuteen.[19] 1800-luvulla myös aškenasien aiempi uskonnollinen yhtenäisyys rikkoutui,[21] ja juutalainen uskonto jakautui kolmeen pääsuuntaukseen: reformijuutalaisuuteen, uusortodoksiaan ja konservatiiviseen juutalaisuuteen.[22] Aškenaseista suuri osa myös maallistui.[20]

1700-luvun lopussa Puolan jakojen jälkeen Venäjän keisarikunnan juutalaisväestö määrättiin asumaan rajatulla asuinalueella (Venäjän juutalaisten asuinalue).[23] Väkivaltaiset juutalaisvainot olivat Venäjän keisarikunnassa harvinaisia, kunnes 1881–1882 tapahtui pogromiaalto, ja seuraavien vuosikymmenien kuluessa pogromeja kohdistettiin juutalaisiin useasti.[24] Itä-Euroopassa antisemitismillä oli vahva pohja, minkä taustasyitä olivat luokkarakenteet, eri uskonto,[21] keskiaikaiset uskomukset rituaalimurhista[14][15] ja poliittinen epäluuloisuus.[25] Juutalaisten kansalaisoikeuksien saaminen eteni Itä-Euroopassa hitaammin kuin läntisessä Euroopassa.[19]

Venäjän keisarikunnan juutalaisista tuli asevelvollisia vuonna 1827. Juutalaisille määrätyillä pitkillä palvelusajoilla (Nikolai I:n aikana heidän sotilaspalveluksensa kesti 25 vuotta) pyrittiin tukahduttamaan heidän juutalaisuuttaan. Armeijassa palvelleita aškenaseja asettui myös Venäjän vallan alla olleeseen Suomeen, minkä seurauksena suomenjuutalainen vähemmistö syntyi. Tätä ennen Suomeen oli muuttanut vain joitakin yksittäisiä juutalaisia.[26]

Puolanjuutalaisia kauppatorilla vuonna 1916.

1800-luvulla alkoi Itä-Euroopan aškenasien suuri joukkomuutto eri puolille maailmaa, Länsi-Euroopan lisäksi Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Pohjois-Amerikkaan[5] ja tuolloin Ottomaanien valtakuntaan kuuluneeseen Palestiinaan sionistisen liikkeen syntyessä.[22] 1920-lukuun mennessä oli jopa kaksi miljoonaa aškenasia muuttanut Yhdysvaltoihin.[5]

Venäjän tsaarin valta syrjäytettiin vuonna 1917, mikä johti sosialistisen Neuvostoliiton syntymiseen.[27] Neuvostoliitossa uskonnollista ja vähemmistöjen kansallista toimintaa pyrittiin tukahduttamaan, mikä vaikutti myös Itä-Euroopan juutalaisten elämään.[28]

Adolf Hitlerin 1933–1945 johtamassa Saksassa rotuun perustuva antisemitismi saavutti uuden huipun.[29] Toisen maailmansodan aikana "juutalainen rotu" päätettiin järjestelmällisesti hävittää, ja juutalaisia niin Saksasta kuin sen miehittämistä alueista ja sen puolella sotivista maista vietiin tuhoamisleireille ja osaa hyödynnettiin työvoimana.[30] Arviolta kuusi miljoonaa juutalaista kuoli holokaustissa, joista suurin osa oli aškenaseja.[31] Tämän myötä Yhdysvalloista tuli aškenasielämän keskus.[5]

Israelin juutalaisista aškenaseja oli maan itsenäistymisen aikana 1948 suurin osa, mutta muslimimaista tapahtuneen juutalaisten maahanmuuton jäljiltä sefardit ja mizrahit nousivat enemmistöksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut maahanmuutto kasvatti taas aškenasien osuutta Israelin väestöstä. Aškenasien dominoiva ote israelilaisen yhteiskunnan monilla sektoreilla on kuitenkin aina ollut tuntuva, ja eri ryhmien välillä on joskus ollut jännitteitä.[5][32][33]

Aškenasit ovat ylläpitäneet juutalaisen kansan alkujaan Lähi-idässä muodostuneita kulttuurisia ja uskonnollisia traditioita[34] mutta myös kehittäneet diasporan aikana muista juutalaisryhmistä erottavasti sekä oman kielen että omaleimaisia tapoja, jotka näkyvät arkielämässä, uskonnon harjoittamisessa sekä tulkitsemisessa,[5] ruoanvalmistuksessa[35] ja juhlien, kuten hanukan, vietossa.[36]

Aškenasien jumalanpalveluksessa on samat yhteiset peruspiirteet kuin muidenkin juutalaisryhmien jumalanpalveluksissa, mutta myös pienimuotoisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi aškenasien liturgiassa käyttämä musiikki on saanut vaikutteita läntisestä musiikista.[37]

Shtetl-aiheista kuvitusta

Aškenasien kansanmusiikkiin kuuluu monipuolinen lauluperinne ja klezmer-soitinmusiikki.[38] Asuinympäristö on vaikuttanut aškenasien ruokakulttuuriin, ja aškenasien ruoka on tyypillisesti miedommin maustettua kuin muilla juutalaisilla ja naudanlihaa käytetään enemmän. Aškenasien perinneruokia ovat esimerkiksi gefilte-kala, latkes-ohukaiset ja lihaperunapata tsholent.[39] Kansanuskomuksia kutsutaan isoäidin tarinoiksi, Bubbe maises. Niihin liittyvät esimerkiksi uskomukset pahasta silmästä.[40] Aškenaseilla on myös omaa kertomusperinnettä.[41] Shtetl-kylillä on symbolinen merkitys aškenasien kansanperinteen keskittymänä, ja ne ovat toimineet juutalaisen taiteen innoitteena.[42]

Varhaiset aškenasit keskittyivät Raamatun ja Talmudin opiskeluun, ja heidän keskuudestaan nousi esimerkiksi rabbi Rashi, jonka kommentaarit ovat juutalaisuudessa keskeisessä asemassa.[5] 1700-luvulla syntynyt mystinen herätysliike hasidilaisuus voidaan nähdä tavallaan vastareaktiona vallinneelle opiskelukeskeisyydelle, ja se vaikutti aškenasikulttuuriin laajasti vaikka sai myös vastustusta.[13]

Hasidiperhe Brooklynissa.

1900-luvulta lähtien[43] valtaosa juutalaisista on pukeutunut synagogan ulkopuolella ei-juutalaisten tavoin, mutta monet ortodoksijuutalaiset pukeutuvat muista erottuvasti: yhteisöjen miehet esimerkiksi käyttävät usein mustaa pukua ja päähinettä.[44] Hasidijuutalaiset omaksuivat vaikutteita itäeurooppalaisista muotivirtauksista.[45] Naimisissa olevat ortodoksijuutalaisnaiset ovat perinteisesti peittäneet hiuksensa, ja 1500-luvun Euroopassa omaksuttiin myös peruukkien käyttö tähän tarkoitukseen.[46]

Holokausti muutti perinteellisen aškenasikulttuurin tilaa pysyvästi:[13]

»Perinteinen jiddishinkielinen ashkenasikulttuuri suurten kaupunkien ahtaine ja köyhine juutalaiskortteleineen, maaseudun usein jopa juutalaisenemmistöisine pikkukaupunkeineen (shtetl), käsityöläisineen, kauppiaineen ja torieukkoineen, ruokineen, lauluineen ja juutalaispukuineen, kurjuuden markkinoineen ja läheisine ihmissuhteineen säilyi aidoimmillaan Itä-Puolassa ja Liettuassa 1940-luvulle saakka – kunnes sota ja SS-joukot tuhosivat sen peruuttamattomasti.»
(Tapani Harviainen)

Kulttuuriset erot aškenasien ja muiden juutalaisten välillä ovat vähentyneet, etenkin Israelissa, kun siitä ja Yhdysvalloista muodostui 1900-luvulla eri juutalaisryhmien keskeisimmät asutuskeskittymät aiempien diaspora-alueiden tilalle.[47]

Kieli

Pääartikkeli: Jiddiš

Jiddišinkielisen teatterin näytelmäjuliste vuodelta 1935.

Aškenasien perinteinen kieli on jiddiš. Se syntyi juutalaisranskaa ja -italiaa puhuneiden juutalaisten muuttaessa saksankielisille alueille ja omaksuttua paikallisen kielen, johon he yhdistelivät elementtejä myös hepreasta ja arameasta, ja myöhemmin Itä-Euroopassa vaikutteita ammennettiin edelleen slaavilaisista kielistä. Jiddišin sanastosta noin 75% on germaanista, 25% seemiläistä ja loput 5% pääosin slaavilaista, mutta myös hieman juutalaisranskasta ja -italiasta perittyjä romaanisia elementtejä on havaittavissa.[41] Kieltä kirjoitetaan heprealaisilla aakkosilla.[48] Jiddiš oli aškenasien arkikieli 1900-luvun puoliväliin asti; hepreaa he käyttivät vain uskonnollisissa yhteyksissä. Jiddišiä puhutaan edelleen monissa Yhdysvaltojen ja Israelin harediyhteisöissä, mutta aškenasien enemmistö puhuu asuinmaansa pääkieltä, kuten englantia, venäjää, hepreaa tai Suomessa suomea.[49][50]

Jiddiš on hyvin ekspressiivinen kieli, ja siihen sisältyy paljon esimerkiksi interjektioita[51] sekä eloisaa kansanperinnettä heijastavia idiomeja ja sanontoja.[52]

Jiddišinkielinen kirjallisuus kukoisti vuosina 1864–1939. Ammattimainen jiddišinkielinen teatteri sai alkunsa Romaniassa 1870-luvulla ja levisi pian Yhdysvaltoihin.[53] New Yorkista tuli pian jiddiš-teatterin tärkein keskittymä ja jiddiš-teatterista tärkeä osa sen juutalaisväestön yhteisöllisyyttä 1920-luvun alkuun asti.[54]

Diasporassa asuneiden aškenasien heprean kielen osaaminen on ollut tyypillisesti varsin rajallista, mutta esimerkiksi rabbien hepreankielentaito on ollut laajempaa. Heprea on ollut eri puolilla maailmaa asuneita juutalaisryhmiä yhdistävä kieli, mutta aškenasien ääntämys on erottunut sefardien ja mizrahien aksentista,[55] mihin jiddiš on vaikuttanut.[13]

Emansipaation jälkeen aškenasijuutalaiset ovat ansioituneet huomattavasti eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen kulttuurin ja etenkin tieteen alalla,[59] ja länsimaiden ulkopuolella aškenaseilla on ollut merkittävä poliittinen rooli Israelissa.[5] 1900-luvun puolivälin jälkeen noin 30 prosenttia Nobel-palkinnoista on myönnetty juutalaistaustaisille, lähinnä aškenasijuutalaisille, tutkijoille. Aškenasijuutalaiset menestyvät poikkeuksellisen hyvin myös älykkyystesteissä.[59]

Aškenasijuutalaisia Jerusalemissa 1900-luvun alussa.

Suurin osa tutkijoista katsoo aškenasien alkuperän olevan mizrahi- ja sefardijuutalaisten kanssa ainakin osittain muinaisissa israeliiteissa ja osittain myös ei-seemiläisissä käännynnäisissä.[60][61] Välimerelliseen Eurooppaan oli muodostunut juutalaisyhteisöjä jo ennen Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumista,[61] ja juutalaissodat johtivat useiden juutalaisten siirtymiseen Levantista Etelä-Eurooppaan sekä maahanmuuttajina[62] että orjina,[63][64] joiden vapauttamisesta muut juutalaiset maksoivat.[64] Toisinaan on esitetty paljon kiistaa herättänyttä teoriaa[61], jonka mukaan Rooman valtakunnan alueen juutalaiset olisivat harjoittaneet käännyttämistyötä juutalaisuuteen,[65] mikä olisi ollut juutalaisuudelle poikkeuksellista.[66] Syynä teorialle on juutalaisten suureksi esitetty lukumäärä Roomassa. Ehdotettua suurta lukumäärää on myös esitetty väärintulkituksi,[65][67] ja on muodostunut konsensus siitä, että kyseiset juutalaiset eivät harjoittaneet käännyttämistyötä, vaikka kääntymistäkin joskus tapahtui.[68] Aškenasien Lähi-idästä tulleet esi-isät ilmeisesti ottivat eurooppalaisia naisia vaimoikseen.[69][3] Etelä-Euroopan juutalaisten muuttaessa pohjoisempaan Eurooppaan aškenasien perustajaväestö eriytyi muista juutalaisista omaksi alaryhmäkseen Reinin laakson alueella keskiajalla.[61][62][70] Rooman vallan alla olleeseen Keski-Eurooppaan oli saapunut juutalaisväestöä jo ainakin 320-lukuun mennessä, minkä jälkeen tiedot juutalaisista Keski-Euroopassa ovat hajanaisia 800-luvun alun tuntumaan asti.[7] Aškenasiyhteisön muodostuessa Länsi- ja Keski-Euroopan juutalaiset jakautuivat aluksi kulttuurisesti varsinaisiin jiddishin kielen kehittäneisiin aškenaseihin ja Tšekin alueella Böömissä ja Määrissä länsislaavilaista kieltä puhuneisiin juutalaisiin (jotka myöhemmin sulautuivat jiddishinkieliseen kulttuuriin). Aškenasien muuttaessa myöhemmin Itä-Eurooppaan heihin ilmeisesti sulautui siellä jo aiemmin ollutta itäslaavia puhunutta juutalaisväestöä, joka niin ikään polveutui Lähi-idän juutalaisista. Keski-Euroopasta saapuneet aškenasit olivat määrältään suurilukuisempia, eikä tällä ollut heihin suurta geneettistä vaikutusta.[71]

M. F. Hammerin ja muiden tutkimuksen mukaan (2000) mukaan aškenasijuutalaisten Y-haploryhmät ovat peräisin etupäässä Lähi-idästä samoin kuin maailman useimpien muiden juutalaisryhmienkin. Tutkijaryhmän mukaan eri juutalaisyhteisöjen isälinjojen samankaltaisuus tukee käsitystä siitä, että Euroopan juutalaiset polveutuvat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän juutalaisryhmien kanssa samasta Lähi-idässä eläneestä väestöstä. Eurooppalainen vaikutus isälinjoihin on ollut pientä juutalaisten diasporan aikana.[72] Vastaavanlaisiin tuloksiin on päätynyt myös esimerkiksi Peidong Shenin ja muiden tutkimus (2004).[73] Joidenkin tutkimusten mukaan suuri osa niistä aškenasijuutalaisista, jotka uskovat polveutuvansa koheneista, jakavat isälinjoissaan sefardijuutalaisten koheneiden kanssa erityisen yhteneväisyyden,[74] eli niin kutsutun kohengeenin. 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan he ovat isälinjoiltaan hyvin läheisiä myös samarialaisten kanssa.[73] Noin neljä prosenttia aškenasijuutalaisista pitää itseään leeviläisinä,[75] ja heillä esiintyy haploryhmää R1a-M582 (R1a1a1b2a2b1a), jonka alkuperä on niin ikään Lähi-idässä[76] ja joka oli todennäköisesti yksi heprealaisilla esiintyneistä haploryhmistä.[77]

Vuoden 2006 tutkimuksessa Doron Behar esittää, että lähes puolella aškenaseista äitilinjoja on vain neljä, jotka ovat saaneet alkunsa Levantin alueella Lähi-idässä 1900–2000 vuotta sitten,[78] ja lopuilla heistä (noin 60 prosentilla) on huomattavasti heterogeenisemmät äitilinjat.[79] Nature Communicationsissa 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa aškenasien äitilinjoista on lähtöisin esihistoriallisesta Euroopasta ja peräisin käännynnäisiltä 2000 vuoden takaa. Loput äitilinjoista havaittiin olevan peräisin joko Lähi-idästä tai tuntemattomasta lähteestä.[80]

Useissa autosomaalisen DNA:n tutkimuksissa aškenasijuutalaisten on havaittu sijoittuvan Lähi-idän ja Etelä-Euroopan väliin.[81] Vuosien 2014, 2017 ja 2020 tutkimusten mukaan noin puolet aškenasien geeneistä on Lähi-idästä ja loput lähinnä Euroopasta.[82][83][84] Aškenasien on havaittu olevan lähellä sefardijuutalaisia, Pohjois-Afrikan juutalaisia, italianjuutalaisia ja syyrianjuutalaisia; ryhmät muodostavat väestöklusterin, joka limittää kyproslaisia ja druuseja. Heillä on tutkimusten mukaan yhteinen alkuperä Iranin ja Irakin mizrahijuutaisten kanssa, mutta erottuvat näistä osittain eurooppalaisella sekoituksellaan.[71] Aškenasit ovat lähellä myös muun muassa sisilialaisia ja muita eteläitalialaisia sekä kreikkalaisia.[85]

Aškenasijuutalaiset polveutuvat tutkimusten mukaan vain pienestä perusryhmästä, ja heidän suuri määränsä selittyy 1000-luvulta alkaen tapahtuneella voimakkaalla väestönkasvulla.[86] Pieni perustajaryhmän koko ja sitä seurannut vähäinen geenien vaihtuminen muiden kansojen kanssa on tuottanut aškenaseilla omanlaisensa kansantautiperinnön.[87] Suurin osa aškenasien kansantautien tutkimustuloksista viittaa ryhmän lähi-itäläiseen alkuperään, osa myös eurooppalaiseen.[88]

1800-luvulla alkunsa sai teoria, jonka mukaan aškenasit polveutuisivat juutalaisuuteen kääntyneistä kasaareista.[89] Teoriaa kannattavan geneetikko Eran Elhaikin mukaan aškenasien geeniperimä on yhdistelmä kaukasuslaista, eurooppalaista ja seemiläistä perimää.[90] Elhaikin esittämiin näkemyksiin on suhtauduttu kriittisesti, ja useimmat tutkijat ovat teorian hylänneet geneettisen,[69] historiallisen, kulttuurisen ja kielitieteellisen todistusaineiston pohjalta.[91]

• Irving Berlin, säveltäjä ja lauluntekijä[92]
• Leonard Cohen, muusikko ja runoilija[93]
• George Cukor, elokuvaohjaaja[94]
• Gerty Cori, lääketieteen tohtori ja biokemisti[95]
• Albert Einstein, fyysikko [96]
• Milton Friedman, yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä[97]
• Sigmund Freud, lääkäri ja tutkija[98]
• Gal Gadot, näyttelijä, tuottaja ja malli[99]
• Maurycy Gottlieb, taidemaalari[100]
• Vladimir Horowitz, pianisti[101]
• Franz Kafka, kirjailija[102]
• George S. Kaufman, näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja[103]
• Stanley Kubrick, elokuvaohjaaja[104]
• Robert J. Lefkowitz, kemisti[105]
• Golda Meir, poliitikko[106]
• Emmy Noether, matemaatikko ja fyysikko[107]
• Shimon Peres, poliitikko[108]
• Natalie Portman, näyttelijä[109]
• Rashi, rabbi[110]
• Tadeusz Reichstein, biokemisti[111]
• Philip Roth, kirjailija[112]
• Nelly Sachs, runoilija[113]
• Dolph Schayes, koripalloilija[114]
• Vilnan gaon, rabbi[115]

• Ahituv, Shmuel (toim.): The Jewish People: An Illustrated History. Continuum, 2006.
• Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, 3. painos. Helsinki: Otava, 2003 ISBN 951-1-13313-6.
• Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions, M. E. Sharpe, 2013 ISBN 978-0-7656-2025-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aškenasijuutalaiset Wikimedia Commonsissa