Ashton Carter

Ashton Baldwin Carter syntyi 24. syyskuuta 1954 Philadelphiassa, Pennsylvaniassa. Hänen äitinsä Anne on äidinkielenopettaja ja isänsä William Stanley Carter Jr. neurologi ja psykiatri, joka osallistui laivaston joukoissa toiseen maailmansotaan. Ashtonilla on kolme sisarusta, joista yksi on lastenkirjailija Cynthia DeFelice.

Carter kävi vuonna 1975 Skotlannissa Edinburghin yliopistoa ja seuraavana vuonna suoritti Yalen yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta ja keskiajan historiasta.[1] Hänen fysiikan lopputyönsä aihe oli ”Kvarkit, lumo ja fii-hiukkanen”. Hän työskenteli Fermi National Accelerator Laboratoryssa 1975 kvarkkitutkimuksen parissa ja Brookhaven National Laboratoryssä 1976.

Tämän jälkeen Carter jatko-opiskeli Rhodes-stipendiaattina Oxfordin yliopistossa, missä hän sai tohtorin arvon teoreettisessa fysiikassa vuonna 1979.[2] Hän työskenteli 1979–1980 tutkijana Rockefeller-yliopistossa ja 1982–1984 MIT:ssä. Hän julkaisi MIT:ssä raportin, jossa hän arvioi Reaganin kaavaileman Tähtien sota -puolustuksen olevan kykenemätön suojelemaan Yhdysvaltoja Neuvostoliiton ydiniskulta.

Carter siirtyi 1984 Harvardin yliopistoon, missä hän toimi ensin vuoteen 1986 yliassistenttina ja sitten 1986–1988 apulaisprofessorina. Vuonna 1988 Carter nimitettiin professoriksi yliopiston Belfer Center for Science and International Affairsiin. Tästä eteenpäin hän toimi useissa tehtävissä muun muassa Harvardin ja Stanfordin yliopistoissa.

Carter siirtyi 1993 Yhdysvaltain puolustusministeriön palvelukseen.[1] Hänen vastuulleen apulaiskansliapäällikkönä kuuluivat muun muassa joukkotuhoaseet niin ulko- kuin kotimaassakin.[3] Carter palasi 1996 akateemiselle uralla, ja hän oli vuoteen 2009 asti Harvard Kennedy Schoolin kansainvälisten suhteiden professorina.[4] Vuonna 2009 hänet valittiin alivaltiosihteeriksi vastaamaan hankinnoista, teknologiasta ja logistiikasta.[1]

Carter toimi lokakuusta 2011 joulukuuhun 2013 Carter apulaispuolustusministerinä.[1] Hän oli puolustusministeriön operatiivisena johtajana vastuussa ministeriön budjetista ja sen kolmesta miljoonasta työntekijästä. Hänen vastuualueeseensa kuului monia aserajoitussopimuksia, kuten ydinaseita koskeva START II, ohjustorjuntaa koskeva ABMT ja konventionaalisia aseita koskeva CFE.

Presidentti Obama valitsi Carterin uudeksi puolustusministeriksi, ja senaatin hyväksynnän jälkeen (93-5) tämä vannoi virkavalansa 17. helmikuuta 2015. Nimityspuheessaan Carter sanoi olevansa ”hyvin valmis” lisäämään Yhdysvaltain sotilaallista apua Ukrainalle ja painotti Isis-järjestön tuhoamisen tärkeyttä. Hän ei ollut halukas nopeuttamaan Guantanamo Bayn vankien vapautuksia ja piti Irania Isisin veroisena uhkana.

Carterin ajatuksia puolustusministeriä on pidetty haukkamaisina. Hän otti monia muita Obaman hallintoja jäseniä aggressiivisemman suhteen Isisin tuhoamiseksi. Hän muun muassa järjesteli uudestaan Isisin vastaisen organisaation, mikä lopulta johtikin onnistuneesti Irakin joukkojen tukemana Isisin kukistamisuun.[2]

Carter jäi puolustusministerinä historiaan myös joulukuussa 2015, kun hän avasi kaikki asevoimien työt myös naisille. Näin hän mahdollisti naisten toimimisen myös kaikista vaarallisimmissa taistelutehtävissä. Hän poisti 2016 myös transsukupuolisilta esteen värväytyä asevoimiin.[5]