Ashigaru
Ashigaru (jap. 足軽, ashigarui) eli kevyt jalkaväkisotilas oli samuraijärjestelmän alin luokka. Luokassa arvoasteita oli 10-15 vaihdellen eri klaanien tai läänitysten välillä. Nimensä mukaisesti ashigaru oli jalkaisin sotiva, yleensä salkoasetta käyttävä samurai, joita käytettiin suurina esimerkiksi keihäsosastoina (yari).[1] Ashigarujen haarniskointi olikin yleensä hyvin kevyt, ja koostui lähinnä kevyestä kypärästä (jingasa) ja kyrassista (dó) sekä taisteluhansikkaista (kote).
Monet ashigarut saattoivat olla Taistelevien valtakuntien (Sengoku jidai) aikana talonpojista maata omistaviksi sotureiksi ylennettyjä (ji-samurai)ta.[2] Tokugawa shōgunaatin tultua valtaan yhteiskuntajärjestelmä jäädytettiin eikä säätykierto ollut käytännössä enää mahdollinen.
Sana "ashigaru" tarkoittaa suomeksi "kevyttä jalkamiestä", ja koostuu "jalkaa" (ashi) ja "kevyttä (garui) tarkoittavista kanji-merkeistä.
Lähteet
- Don Cunningham: Taiho-jutsu,Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5.
- Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
- Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3.
- Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
- Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9.
- Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
- Olavi K Fäit, Anna Tuovinen, Kai Nieminen, Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. Otava, 1994, 2.p 1999. ISBN 951-1-12746-2.
Viitteet
- Bu Samurain ammatti. Hashi 20/1998, 1998, s. 24
- Bu Samurain ammatti. Hashi 20/1998, 1998, s. 10