Asesulfaami K

Asesulfaamikalium eli asesulfaami K on kaloriton keinotekoinen makeutusaine. Se on 180–200 kertaa makeampi kuin sakkaroosi, yhtä makea kuin aspartaami ja puoliksi niin makea kuin sakariini. Aineen elintarvikelisäainekoodi on E950 ja sitä käytetään usein keinotekoisesti makeutetuissa virvoitusjuomissa. Aineen makeuden havaitsi vahingossa saksalainen kemisti Karl Clauß vuonna 1967.

Asesulfaamikalium
Tunnisteet
CAS-numero 55589-62-3
IUPAC-nimi Kalium-6-metyyli-2,2-diokso-2H-1,2λ6,3-oksatiatsin-4-olaatti
SMILES CC1=CC(=O)[N-]S(=O)(=O)O1.[K+]
Muut nimet Asesulfaami K
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H4KNO4S
Moolimassa 201,242 g/mol
Ulkomuoto valkoinen kiteinen jauho
Tiheys 1,81 g/cm³
Sulamispiste 225 °C (437 °F; 498 K)
Liukoisuus 270 g/l 20 °C lämpötilassa

Löytyminen

Asesulfaamikalium löydettiin vuonna 1967 vahingossa. Karl Clauss sekä Harald Jensen käsittelivät toista vastaavaa ainetta (5,6-dimetyyli-1,2,3-oksatiatsin-4 (3H) -oni-2,2-dioksidi) Hoechst AG:n kemianlaitoksella. Koetta suorittaessa Karl osui sormellaan syntyneeseen yhdisteeseen, jonka jälkeen “vahinko” tapahtui. Karl käänsi kirjan sivua lipaisten sormea, jolla oli ainetta koskenut, ja tämän yhteydessä maistoi makean vivahteen kielellään.  Aine patentoitiin vuonna 1975.[1][2][3]

Historia

Vuonna 2003 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) hyväksyi asesulfaami K:n yleisenä makeutusaineena ja arominvahventeena ruoassa, paitsi lihassa ja siipikarjassa tietyin käyttöehdoin, sekä vuonna 2020 kalorittomana (eng. non-nutritive) makeutusaineena ruoan käytössä. Asesulfaami K:ta on myyty brändinimillä Sunett ja Sweet One.[2]

Vuonna 1988 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) hyväksyi asesulfaami K:n käytön tietyissä ruoka- ja juomakategorioissa.[2] Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1990, Maailman terveysjärjestö (WHO), Yk:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ja JECFA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives) antoivat asesulfaami K:lle elintarvikelisäaineen merkinnän makutehosteena ja makeutusaineena.[4]

Makeutusaine Sunett valmistetaan Saksassa ja se kuuluu yhdysvaltalaiselle kemianteollisuusyritykselle Celaneselle.[1] Makeutusaine Sweet Onen omistaa Stadt Holdings Corporation.[5]

Rakenne ja ominaisuudet

Asesulfaamikalium eli asesulfaami K on valkoinen kiteinen jauhe. Makeutusaine on hajuton. Se on hyvin liukoinen veteen ja se liukenee vähän etanoliin.[6]

Molekyyli on stabiili ja termisesti erityisen kestävä. Sitä käytetään lisäaineena esimerkiksi kevytelintarvikkeissa, koska sen avulla saadaan tuotteeseen sokerin kaltainen makea maku. Aineen hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo on 9 mg/kg/vrk.[7]

Asesulfaamikaliumilla on hyvä säilyvyysaika. Koska asesulfaami K on lämmön kestävä, se soveltuu erinomaisesti ruoanlaittoon ja leivontaan.[8]

Verrattaessa aspartaamiin, asesulfaami K on stabiili kuumuudessa sekä kohtalaisen happamissa tai emäksisissä olosuhteissa. Tämän ansiosta sitä voidaan käyttää elintarvikelisäaineena.

Käyttö ja terveysriskit

Asesulfaamikaliumia käytetään yleensä yhdessä muiden keinotekoisten makeutusaineiden kanssa, jotta sille ominainen, kitkerä jälkimaku ei dominoisi makua. Asesulfaami K:n tyypillisimmät käyttökohteet ovat sokerin korvaaminen esimerkiksi salaatinkastikkeissa, maitotuotteissa sekä makeisissa.[9]

Asesulfaami K:n terveysriskeistä on esitetty huomioita, mutta niitä ei ole kyetty todistamaan. Väitteiden mukaan kyseinen makeutusaine aiheuttaa ongelmia aineenvaihdunnassa tai aiheuttaa syöpää. Yhdysvaltain syöpäinstituutti (NCI) ei ole kuitenkaan kyennyt todistamaan väitettä todeksi. Näistä väitteistä huolimatta asesulfaami K on julistettu turvalliseksi makeutusaineeksi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, jossa elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on tehnyt sillä yli 90 tutkimusta.[10]

Viitteet
  1. Terms of Service and Privacy Policy. 12.1.2005. [Verkkojulkaisu]. Sweet One Sugar Substitute. [Viitattu 10.5.2021]. Saatavana: http://sweetone.com/privacy.html
  2. Additional Information about High-Intensity Sweeteners Permitted for Use in Food in the United States. 2.8.2018. U.S. Food and Drug Administration. [Viitattu 27.4.2021]. Saatavana: https://www.fda.gov/food/food-additives-petitions/additional-information-about-high-intensity-sweeteners-permitted-use-food-united-states
  3. ERICT_CULINARYLORE: Acesulfame K discovery and developing in 1967 by Hoechst AG. Nutrinova Nutrition Specialties & Food Ingredients GimbH under the trademark Sunnet. Acesulfame K discovery and developing in 1967 by Hoechst AG. Nutrinova Nutrition Specialties & Food Ingredients GimbH under the trademark Sunnet.. OCTOBER 28 2015. Culinarylore.com.
  4. G. Vitarelli, F. Goergen. Maaliskuu/2020. Quality Information Pack. Sunett Brand Sweetener (Acesulfame K) [sähköinen tietoaineisto]. Celanese. [Viitattu 10.5.2021].
  5. EU Food Improvement Agents. Acesulfame K. Commission Regulation (EU) No 231/2012 of 9 March 2012 laying downspecifications for food additives listed in Annexes II and III to Regulation (EC) No 1333/2008 ofthe European Parliament and of the Council Text with EEA relevance. OJ L 83, p. 1–295. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=CELEX%3A32012R0231
  6. Riitta Mäkelä. 2010. Keinotekoisten makeutusaineiden määritys ympäristönäytteistä SPE-UPLC-MS/MS-tekniikalla. Laboratorioala. Helsinki. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 49 sivua + 5 liitettä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21957/Keinotek.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  7. A. Bassoli , L. Merlini. 2003. Encyclopedia of Food Sciences and Nutrition (Second Edition). Università di Milano, Milan, Italy. Pages 5688-5695
  8. Mullarney, M.; Hancock, B.; Carlson, G.; Ladipo, D.; Langdon, B. The powder flow and compact mechanical properties of sucrose and three high-intensity sweeteners used in chewable tablets. Int. J. Pharm. 2003, 257, 227–236
  9. Medical News Today (“The benefits and risks of acesulfame potassium”), Helen West, 27.4.2020 https://www.medicalnewstoday.com/articles/318604#cancer
  10. National Center for Biotechnology Information (“The artificial sweetener acesulfame potassium affects the gut microbiome and body weight gain in CD-1 mice”), Mihai Covasa, 8.6.2017 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5464538/
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.