Asevelvollisuus

Vuonna 1808 sattuneen Gotlannin miehityksen johdosta 7 000 gotlantilaismiestä koulutettiin ja aseistettiin, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan. Vuonna 1812 maanpuolustuskoulutus laajennettiin valtakunnalliseksi, ja vuonna 1904 tuli Ruotsiin yleinen asevelvollisuus.[18]

Vuonna 2009 Ruotsin porvarihallitus päätti lakkauttaa asevelvollisuuden. Ammattiarmeijan kooksi tulee 50 000 sotilasta.[19] Ruotsi siirtyi ammattiarmeijaan 1. heinäkuuta 2010.[20]

Vuonna 2013 tutkija Charlys Salonius-Pasternak ulkopoliittisen instituutin kommentissaan totesi seuraavasti : "Maavoimat on käytännössä tuhottu; niiden resurssit ovat hyvin rajalliset, ja ne täyttävät rekrytointitavoitteensa vain vaivoin. Ilmapuolustuskapasiteettia on tuskin lainkaan. Ruotsi ei enää kykene puolustamaan itseään eikä turvaamaan Itämerta ympärillään."[21] Tämä oli osa suurempaa mediakeskustelua Ruotsin armeijan tilasta. Komentaja Göranson totesi Ruotsin vuotuisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa seminaarissa että uudistus on vielä kesken ja uudistus ei ole epäonnistunut.[22]

Pääartikkeli: Suomen asevelvollisuuden historia

Vesa Kanniaisen väitöstutkimus ”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”^lähde?

Jotkut pitävät asevelvollisuutta kustannustehokkaana tapana järjestää maanpuolustus.[23][24][25] Kustannustehokkuusväitettä perustellaan usein vuonna 2010 julkaistulla asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneellä Suomalainen asevelvollisuus -raportilla (ns. Siilasmaan raportti).[26] Raportissa todetaan, että "Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky." Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin[27], mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: "On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."

Asevelvollisuuden väitetään tuottavan useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja.[28][29] Varusmiehet voivat kuitenkin oppia kyseisiä taitoja myös vapaaehtoismallissa, mikäli he suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina.[30] Varusmiespalvelusta suorittaessa voi hankkia yksilöä hyödyttävää koulutusta, kuten esimerkiksi ammattikuljettajan tutkinnon, kuorma-auton ajokortin tai ensiaputaidot.[31]

Puolustusvoimien antama johtajakoulutus saa vastaajilta hyvän arvosanan. Kotiutuvista upseerikokelaista 82 prosenttia on pitänyt saamaansa johtajakoulutusta vähintäänkin hyvänä.[32]

YK:n jäsenvaltiot ovat keskenään Yhdistyneiden kansakuntien Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sopineet, että "ketään ei saa pitää orjuudessa" ja, että "ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä". Samassa sopimuksessa on sovittu:

Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:

... ... mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;[33]

YK:n ihmisoikeussopimuksessa asevelvollisuutta ei siis katsota orjuudeksi tai pakkotyöksi sopimukseen lisätyn poikkeuksen perusteella.

Monissa maissa, kuten useissa Länsi-Euroopan maissa, on turvallisuusympäristön analyysissä päädytty siihen, että sotilaallista koulutusta on tarve antaa vain osalle ikäluokasta muiden ollessa siitä vapautettu. Lisäksi joidenkin käsitysten mukaan asevelvollisuudella ei ole kestävää moraalista pohjaa.[34]

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija tulee 1–2 prosenttia BKT:stä kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5–3,5 prosenttia BKT:stä.[35][36][2]

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.[35]

Poutvaaran mielestä asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja "vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko". Poutvaaran mukaan myös palkallisen varusmiespalveluksen työsopimukseen voidaan liittää sitoutuminen reserviin kuten muissakin maissa.[35][2]

Asevelvollisuuden kustannuksia selvittäneessä Suomalainen asevelvollisuus -raportissa asevelvollisuuden kustannuksia verrattiin jatkuvasti palveluksessa olevista sotilaista muodostetun armeijan kustannuksiin.[26] Asevelvollisuutta vastustavan Ohi on -kampanjan mukaan asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto olisi kuitenkin vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista varusmiehistä muodostettu reservi, ei miesvahvuudeltaan samansuuruinen jatkuvasti palveluksessa oleva ammattisotilasjoukko. Raportin väite, jonka mukaan asevelvollisuus olisi kustannustehokas maanpuolustustapa, ei Ohi on -kampanjan mukaan perustu tutkimustietoon, vaan on raportin kirjoittajien oma mielipide.[37]

Asevelvollisuuden vastustajat väittävät nykyisen asevoimien teknisen kehityksen tehneen yleisestä asevelvollisuudesta paitsi kalliin myös hyödyttömän verrattaessa sen suorituskykyä tekniseen ammattiarmeijaan.[38] Asevelvollisuuden vastustajat pitävät käsitystä asevelvollisuuden halpuudesta myyttinä, joka johtuu vaihtoehtoiskustannusten tuntemattomuudesta: he väittävät että yleinen asevelvollisuus käyttää enemmän resursseja verrattuna ammattiarmeijaan, esimerkiksi työvoiman käyttönä, kuin sillä säästetään rahaa.[39]

Alankomaissa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaminen laski siellä ansiotasoa keskimäärin viidellä prosentilla vielä kymmenen vuotta palveluksen jälkeen.[40] Suomalais-saksalais-yhdysvaltalainen tutkimus Panu Poutvaaran, Katarina Kellerin ja Andreas Wagenerin tekemänä osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Kielteinen kasvuvaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on.[41]

Yhä isompi osa asejärjestelmistä on jouduttu siirtämään varusmiehiltä ammattisotilaille, koska palvelusajat eivät riitä käyttötaitoon tai sen ylläpitoon.[42]

Kolmen professorin teoreettisen mallin perusteella asevelvollisuus vähentää korkeakoulutusta. Empiirinen data OECD-maista 1960-2000 vahvisti johtopäätöksen.[43]