Asakusa

Asakusa (jap. 浅草) on Tokion alue ja kaupunginosa Taitōn erillisalueella. Alueen nimenä Asakusa voi viitata Taitōn itäosaan, joka muodosti vuosina 1878–1947 Asakusa-kun suuralueen, tai suppeammin Sensō-jin buddhalaista temppeliä ympäröivään viihde- ja liikealueeseen. Asakusa sijaitsee Sumidajoen länsirannalla ja on Tokion perinteisen ”alakaupungin” (shitamachi) ydinaluetta, jossa on osin säilynyt muuta kaupunkia perinteisempi tunnelma.[1][2] Nykyisin Asakusa on yksi Tokion tärkeimmistä keskusta-alueista, joka tunnetaan temppelikaupunginosana ja huvittelupaikkana.[3][4]

Sensō-jin temppelille johtavaa Nakamise-kauppakatua

Asakusa on myös yksi Taitōn erillisalueen virallisista kaupunginosista. Siihen kuuluu Sensō-jin temppeli ympäristöineen sekä temppelin pohjoispuolinen, tiiviisti rakennettu asuinalue. Kaupunginosa jakautuu seitsemään osa-alueeseen ja siellä on noin 19 000 asukasta.[5][6]

Historia
Asakusa Kinryūzanin temppeli, Utagawa Hiroshigen puupiirros sarjasta ”100 kuuluisaa näkymää Edoon”, 1800-luvun puoliväli
Rokkun viihdealuetta 1930-luvun alussa

Nimen ”Asakusa” alkuperästä on erilaisia käsityksiä; kirjaimellisesti nimi tarkoittaa ”matalaa ruohoa”, ja yleisimmän selityksen mukaan se viittaakin Musashinon tasangon reuna-alueeseen, jossa ruoho kasvaa lyhyenä. Nimi on kuitenkin liitetty myös esimerkiksi ainun kielen meren ylittämiseen viittaavaan sanaan ”atsuakusa”.[2]

Asakusan keskellä sijaitseva Sensō-jin temppeli on perustettu jo 600-luvulla. Legendan mukaan sysäyksen temppeliin perustamiseen antoi boddhisattva Kannonin kuva, jonka kalastajaveljekset löysivät Sumidajoesta noin vuonna 628.[4] Kamakura-kaudella 1100-luvulla shōgun Minamoto Yoritomo toi Asakusasta rakennustyöläisiä Kamakuraan rakentamaan Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkköä, ja liikenne paikkakuntien välillä lisääntyi. Muromachi-kaudella Sensō-jin luona pidettiin säännöllisiä markkinoita.[2]

Sen jälkeen kun Japanin pääkaupunki siirrettiin Edoon eli nykyiseen Tokioon 1600-luvun alussa kaupunki kasvoi nopeasti ja nielaisi myös Sensō-jin ympäristöön sisäänsä. Temppeli paloi 1600-luvun alkupuolella kahdesti, mutta shōgun Tokugawa Iemitsu rakennutti sen molempina kertoina uudelleen laajentaen sitä samalla. Asakusa oli Edo-kaudella kuitenkin edelleen kaupungin virallisten rajojen ulkopuolella ja sinne syntyi suuri punaisten lyhtyjen alue ja lukuisia kabukiteatterita. Meiji-restauraation jälkeen vuonna 1884 kaupunginosa jaettiin seitsemään osa-alueeseen, joista kuudes, Rokku, nousi erityisesti suosioon viihdealueena: siellä oli noin 20 erilaista teatteria, jotka houkuttelivat paikalle suuria väkijoukkoja viikonloppuisin. Kaupunginosan viihdetarjonta laajenikin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja nykyaikaistui käsittämään muun muassa elokuvateattereita. Japanin ensimmäinen kinetografiteatteri Denki-kan avattiin Asakusaan vuonna 1903. Alueelle rakennettiin myös korkea Ryōunkaku-torni, maan ensimmäinen hissillä varustettu rakennus, josta tuli suosittu maamerkki. Se kuitenkin tuhoutui Kantōn suuressa maanjäristyksessä vuonna 1923.[2]

1970-luvun puoliväliin saakka Asakusa oli paikka, josta Japanin viihdemaailman valovoimaisimmat tähdet hankkivat peruskokemusta, mutta myöhemmin alueen teatterit ovat vähitellen siirtyneet muualle ja kaupunginosan merkitys viihdekorttelina on vähentynyt.[2] Se on kuitenkin edelleen merkittävä turistikohde, ja Tokyo Skytreen rakentaminen Sumidajoen toiselle puolelle on lisännyt matkailijoiden määrää myös Asakusassa.[3]

Kaupunkikuva ja rakennukset

Asakusan kaupunginosan pinta-ala on 0,95 neliökilometriä,[7] ja se jakautuu seitsemään osa-alueeseen, jotka on numeroitu Asakusa 1-chōme–Asakusa 7-chōme. Niissä on yhteensä 19 101 asukasta (helmikuussa 2023).[6] Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 20 100 asukasta neliökilometrillä.

Asakusan merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu sen keskiosassa sijaitseva laaja Sensō-jin temppelialue. Temppelille johtaa noin 250 metrin pituinen pohjois–eteläsuuntainen Nakamise-kauppakatu lukuisine matkamuistoja ja paikallisia tuotteita tarjoavine liikkeineen. Kadun eteläreunassa on toinen Sensō-jin suurista sisääntuloporteista, Kaminarimon, valtavine paperilyhtyineen. Ensimmäinen portti rakennettiin jo yli 1000 vuotta sitten, ja se toimii samalla koko kaupunginosan symbolina. Sensō-jin vieressä ovat myös Asakusa-jinjan pyhäkkö, jonka festivaali Sanja matsuri on yksi Tokion suurimmista, ja Denpō-inin temppeli.[3][4]

Nakamise-dōrin ja Kaminarimon-dōrin risteyksessä kohoaa Kengo Kuman suunnittelma, vuonna 2012 avattu Asakusan turistikeskus näköalatasanteineen. Ympäristössä on useita kauppakatuja ja tavarataloja, kuten katettu itä–länsisuuntainen Shin-Nakamise-dōri ja Rox-tavaratalo sekä Asakusan ydinalueen länsipuolella sijaitseva Kappabashi-dōri, joka tunnetaan keittiö- ja ravintolatarvikkeista.[3]

Sensō-jin luoteispuolella on yli 150 vuotta toiminut pieni Hanayashikin huvipuisto. Joenrannan Sumidan puisto on suosittu kirsikankukkien katselupaikka.[3]

Asakusassa järjestetään lukuisia festivaaleja ja markkinoita; suositun Sanja matsurin lisäksi suuria väkijoukkoja tuo alueelle myös elokuussa järjestettävä Sumidajoen ilotulitusnäytös, jota katselemaan kerääntyy vuosittain yli miljoona ihmistä.[4] 3. marraskuuta Asakusan läpi kulkee historiallinen Tōkyō jidai matsuri -kulkue.[8]

Liikenne

Asakusaa palvelee kaksi metrolinjaa, Ginza-linja ja Asakusa-linja, sekä Tsukuba Express -rautatielinja ja Tōbu-rautateiden Skytree-linja. Lisäksi Sumidajoella kulkee Tokion vesibussi.[3]

Lähteet
  1. 日本大百科全書 / ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 百科事典マイペディア: 浅草 Kotobank. Viitattu 28.2.2023.
  2. Asakusa History (Edo-Tokyo Encyclopedia) Jidaiya. Viitattu 2.5.2015.
  3. Asakusa japan-guide.com. Viitattu 2.5.2015.
  4. Asakusa Area JNTO. Viitattu 2.5.2015.
  5. 日本地図 東京都 台東区 浅草２丁目 Mapion. Viitattu 28.2.2023.
  6. 令和5年　住民基本台帳による台東区の町名別世帯数及び人口 2月1日（PDF：164KB） 台東区. Viitattu 28.2.2023.
  7. 平成27年国勢調査 東京都区市町村町丁別報告 台東区 東京都総務局統計部. Arkistoitu 3.11.2022. Viitattu 28.2.2023.
  8. History repeats itself in Tokyo’s Asakusa area The Japan Times. Viitattu 2.5.2015.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.