Asafa Powell

Asafa Powell aikoi ryhtyä sähköinsinööriksi ennen kuin aloitti urheilu-uransa. Hänen vanhempi veljensä Donovan Powell on myös kilpaillut pikajuoksussa. Monista maanmiehistään poiketen Asafa Powell päätti olla muuttamatta Yhdysvaltoihin uransa vuoksi ja harjoittelee Jamaikan pääkaupungissa Kingstonissa.

Yleisurheilun MM-kilpailuissa 2003 Powell juoksi alkuerien nopeimman ajan 10,05 s mutta puolivälierissä hänet hylättiin varaslähdön vuoksi. Samassa erässä hylättiin varaslähdön vuoksi myös Yhdysvaltain Jon Drummond, joka vastusti hylkäystään heittäytymällä radalle makaamaan pitkäksi aikaa.

Seuraavalla kaudella Powell alitti 10 sekuntia useamman kerran ja oli Ateenan olympialaisissa yksi voittajasuosikeista, mutta kovatasoisessa finaalissa Powell sijoittui viidenneksi ajalla 9,94 s. Kauden aikana hän alitti kymmenen sekuntia yhdeksän kertaa, ja hänen kauden paras aikansa oli 9,87 s.

14. kesäkuuta 2005 Powell juoksi Ateenassa uuden maailmanennätyksen 9,77 s (tuulilukema +1,6 m/s) parantaen Tim Montgomeryn edellistä ME:tä yhdellä sadasosasekunnilla. Myöhemmin Montgomeryn tulos hylättiin dopingtuomion takia. Montgomeryn juoksua edeltänyt maailmanennätys oli myös Ateenassa juostu Maurice Greenen 9,79 s.

Helsingin MM-kisoissa 2005 Powellia ei nähty: hän joutui jäämään pois nivuslihaksen repeämän takia, joka tuli Lontoon GP-kisan satasella.

Vuoden 2006 Kansainyhteisön kisoissa Powell voitti 100 metriä ja pikaviestin Jamaikan joukkueessa.

Justin Gatlin alitti Powellin ME-ajan 12. toukokuuta 2006 Dohassa juostuaan ajan 9,76 s. IAAF kuitenkin lopulta hyväksyi ME:tä sivuavan ajan 9,77 s, sillä kisajärjestäjät olivat pyöristäneet ajan väärin. Myöhemmin Gatlin kärysi dopingista. 11. kesäkuuta Gatesheadin GP-kilpailuissa Powell sivusi maailmanennätystään 9,77 s (+1,5 m/s).

Kesän 2006 Kultaisen liigan 100 metriä oli Powellin hallintaa. Hän voitti kaikissa kuudessa osakilpailussa lajinsa ja ansaitsi yhteensä 249 999 Yhdysvaltain dollaria palkintorahaa. Hänen lisäkseen kuusi osakilpailua voittivat Jeremy Wariner ja Sanya Richards. Powell alitti jokaisessa Kultaisen liigan kilpailussa kymmenen sekuntia. Zürichissä hän sivusi maailmanennätystä ja juoksi jo kolmannen kerran urallaan ajan 9,77 s. Pariisissa sekä Roomassa hän juoksi 9,85 s ja Berliinissä 9,86 s. Tiukimmalle hän joutui Brysselissä, jossa hän huonosta ja epätasaisesta lähdöstä johtuen juoksi 9,99 s.

Osakan MM-kisoissa vuonna 2007 Powell sijoittui 100 metrin finaalissa kolmanneksi ajalla 9,96 s. Kilpailun voitti Yhdysvaltain Tyson Gay, jonka voittoaika oli 9,85 s. Hopeamitalin saavutti Powellin pikkuserkku, Bahaman Derrick Atkins, juostuaan ajan 9,91 s, joka oli myös maan ennätys.

Powell juoksi uuden maailmanennätyksen 9,74 s (+1,7) Italian Rietissä 9. syyskuuta 2007 järjestetyn Grand Prix -kilpailun alkuerässä vaikka höllensi vauhtiaan loppumetreillä. Samana iltana loppukilpailussa Powell juoksi nollatuulessa 9,78 s.[3] Seuraavan vuoden toukokuussa nuori maanmies Usain Bolt riisti ennätyksen itselleen kaksi sadasosaa parempana (9,72 s).

Pekingin olympialaisissa 2008 hän sijoittui 100 metrillä viidenneksi ajalla 9,95 s. Kilpailun voitti Usain Bolt maailmanennätysajalla 9,69 s. Pekingin olympialaisten pikaviestissä Jamaika voitti kilpailun ajalla 37,10 s ja Powell juoksi joukkueen ankkurina.

Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän juoksi 100 metrillä kolmanneksi ajalla 9,84 s. Kilpailun voitti Usain Bolt maailmanennätysajalla 9,58 s ja Tyson Gay oli toinen ajalla 9,71 s.[4] Berliinin MM-kilpailuissa Powell alitti kymmenen sekuntia kolmesti ja hän nousi eniten kymmenen sekunnin alituksia juosseeksi pikajuoksijaksi. Hänellä oli tuolloin sallituissa oloissa 54 kymmenen sekunnin alitusta. Ennen häntä listan kärjessä oli Maurice Greene, joka juoksi urallaan 52 kertaa alle kymmenen sekunnin. Kesän 2009 jälkeen Powellilla oli 60 kymmenen sekunnin alitusta 100 metrillä[5]. Pikaviestissä Powell juoksi ankkuriosuuden Jamaikan voittaessa maailmanmestaruuden kilpailuennätyksellä 37,31[6].

Powell ei kilpaillut Daegun MM-kilpailuissa 2011 nivusvamman vuoksi.[7] Seuraavana vuonna Powell loukkaantui Lontoon olympialaisten sadan metrin loppukilpailussa ja joutui päättämään kilpailukautensa. Syynä oli jälleen nivusvamma.[8]

Kesäkuussa 2013 Jamaikan mestaruuskilpailuissa Powell antoi piristettä sisältäneen dopingnäytteen ja sai 18 kuukauden kilpailukiellon.[9] Powell valitti kilpailukiellosta urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen (CAS) ja CAS lyhensi kilpailukiellon kuuden kuukauden pituiseksi.[10]

Powell juoksi Pekingin MM-kilpailuissa 2015 toisen osuuden kultaa voittaneessa maansa pikaviestijoukkueessa. 100 metrillä hän sijoittui seitsemänneksi. Portlandin MM-hallikilpailuissa 2016 hän juoksi alkuerissä maanosan ennätyksen 6,44, jota sivusi välierissä. Loppukilpailussa hän sai hopeaa ajalla 6.50. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän juoksi avausosuuden kultaa voittaneessa Jamaikan 4 × 100 metrin viestijoukkueessa.[11]

Powellin perhe on kohdannut monta traagista tapahtumaa. Asafan viidestä veljestä kaksi on kuollut traagisesti. Michael Powell murhattiin taksiin New Yorkissa ja amerikkalaista jalkapalloa pelannut Vaughan Powell kuoli kesken jalkapallo-ottelun Georgiassa. Lisäksi pastori-isä Michael Powellia on ammuttu leukaan ryöstöyrityksessä Jamaikalla.[12]

• Asafa Powell Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)