As-molliasteikko
As-molliasteikko on Asista alkava sävelasteikko, johon kuuluvat lähtökohtaisesti sävelet As, B, Ces, Des, Es, Fes, G ja As. Se on Ces-duurin rinnakaismolli ja sen muunnosduuri on As-duuri. As-mollin subdominanttisointu on des-mollisointu ja dominanttisointu on Es-duurisointu, jossa on as-mollin johtosävel G.
Tunnettuja klassisia sävellyksiä as-mollissa
Kuten Ces-duuri, myös as-molli on yksi harvinaisimpia astiekoita taidemusiikissa. As-mollissa lähtökohtaisesti kaikki seitsemän säveltä on alennettu, mutta johtosävelen saamiseksi Ges pitää palauttaa G:ksi, jotta johtosävel saadaan puolisävelaskeleen päähän toonikasta, jolloin dominanttisoinnuksi saadaan Es-duuri.
- Ludwig van Beethoven - Pianosonaatti nro 12, 3. osa, surumarssi[1]
- Johannes Brahms - Fuuga uruille as-mollissa
- Giuseppe Concone - Preludi nro. 16 (kirjoitettu myös gis-molliin)[2]
- Charles Valentin Alkan - Preludi nro. 8, opuksesta 31
As-mollin sijasta käytetään monesti sen enharmonista vastinetta, gis-mollia, jossa on viisi ylennystä.
Tunnettua populaarimusiikkia as-mollissa
Pop-, rock- ja iskelmämusiikissa kitarat viritetään silloin tällöin jenkkivireesen. (E♭-A♭-d♭-g♭-b♭-e♭1) Tällöin a-mollissa soitetut kappaleet voidaan ajatella soivan as-mollissa. Esimerkkejä "as-mollissa" (a-molli + jenkkivire) soitetuista kappaleista ovat muun muassa
- Metallica – Until It Sleeps
- Sonata Arctica – Full Moon
- The 69 Eyes – Dance d'Amour
Lähteet
- http://imslp.org/wiki/Piano_Sonata_No.12,_Op.26_(Beethoven,_Ludwig_van)
- http://conquest.imslp.info/files/imglnks/usimg/e/e2/IMSLP09618-Concone_-_Op.37_-_24_Preludes.pdf