Arvo Vartia

Vartia opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa voimisteluopettajaksi vuonna 1906 ja suoritti vuonna 1910 filosofian maisterin tutkinnon. Opintojensa loppuvaiheessa hän toimi vuosina 1909–1912 yliopiston voimistelulaitoksen voimistelunopettajana. Vartia oli aktiivisti yhdessä Lauri Pihkalan kanssa urheiluseuratoiminnan kehittämisessä.[2] Vartia oli aktiivi toimija myös SVUL:n alaisen naisurheilun kehittämisessä ja määrittelyssä.[3]

Arvo Vartia nousi voimisteluopettajaksi valmistumisen aikoihin yhdeksi keskeisimmistä suomalaisen joukkuevoimistelun kehittäjistä. Vartia oli saanut Viktor Heikelin oppilaana voimistelulaitoksessa ja Ivar Wilskmanin vaikutuksen alaisena Ylioppilasvoimistelijoissa hyvän koulutuksen.[4] Vuosien 1908 Lontoon ja 1912 Tukholman olympialaisissa Vartia oli Suomen miesten voimistelujoukkueen johtotehtävissä, Lontoossa varajohtaja ja Tukholmassa johtaja. Myös Vartian kirjallinen toiminta oli merkittävää, sillä voimisteluoppaassaan hän esitti luomansa voimistelusuuntauksen periaatteita ja voimisteluohjelmissaan hän jätti tuleville voimistelijapolville liikeaineistoa.[5]

Helsingissä ollessaan hänestä tuli Ivar Wilskmanin seuraaja myös Suomen Urheilulehden päätoimittajana viiden vuoden ajaksi vuosina 1908–1913. Vartia, Lauri Pihkala ja Väinö Tiiri omistivat yhdessä Urheilulehden muutaman vuoden ajan. Vuosina 1907–1910 Vartia toimi myös vasta perustetun Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton sivutoimisena sihteerinä vuosina 1907–1910 ja edelleen SVUL:n toimitusvaliokunnassa ja liittohallituksessa 1911–1926. Liittojohtokunnassa hän oli vuosina 1928–1929.[6]

Vartia siirtyi vuonna 1913 Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtoriksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1926. Hänen Jyväskylä-aikanaan Keski-Suomen urheilutoiminta koki voimakkaan nousun, jossa hänen roolinsa oli aivan ratkaiseva. Vartia johti SVUL:n Keski-Suomen piiriä vuosina 1914–1926.[7] Tänä aikana Vartia osallistui myös SVUL:n liittohallitukseen, ja hän otti Levälahden kanssa tiukan kielteisen kannan kansalaissodassa punakaartissa taistelleiden jäsenyyteen SVUL:ssä.[8]

Vuonna 1926 Arvo Vartia palasi Helsinkiin ja toimi vuosina 1926–1951 kouluhallituksen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastaja. Seuraavana vuonna Helsinkiin paluun jälkeen hänet valittiin Wilskmanin seuraajana Valtion Urheilu- ja Voimistelulautakunnan eli nykyisen valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi.[9] Tätä tehtävää hän hoiti vuosina 1927–1951. Lautakunnan keskeiseksi tehtäväksi tuli mm. vuodesta 1931 lähtien Suomen urheilukenttäverkoston kehittäminen ja avustamiseen myönnettyjen valtion urheilumäärärahojen jakamisehdotuksen tekeminen.[10] Vartia toimi vuosina 1929–1932 Suomen Luistinliiton puheenjohtajana ja vuosina 1931–1932 Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsenenä.

1920- ja 30-luvuilla Vartia oli aktiivi toimija kahdessa merkittävässä urheilupoliittisessa tapahtumassa. SVUL:ssa oli 1920-luvun lopulla käynnistynyt keskustelu lajiliittorakenteeseen siirtymisestä, ja tässä keskustelussa Vartia kannatti pysymistä vanhassa keskusjärjestökeskeisessä toimintamallissa.[11],[12] Erikoisliittoratkaisuun päädyttiin kuitenkin 1930-luvun alussa. Toinen asia oli Suomen urheilun keskusliitto, johon oli tarkoitus saada mukaan myös Työväen Urheiluliitto (TUL). Näissä neuvotteluissa Vartialla oli keskeinen asema kouluhallituksen tarkastajatehtävän ja Valtion Urheilu- ja Voimistelulautakunnan puheenjohtajuuden vuoksi.[13] Näissä neuvotteluissa ei keskusliittoajatus edennyt. SVUL ja TUL sopivat kuitenkin yhteistyöstä ennen vuodeksi 1940 Helsinkiin myönnettyjä, pitämättä jääneitä kesäolympialaisia.

Kirjallisessa toiminnassa Vartia oli myös hyvin tuottelias. Suomen Urheilulehden päätoimittajuuden lisäksi hän oli vuosina 1928–1934 päätoimittajana Werner Söderström Oy:n kustannuksella ilmestyneessä kaupallisessa urheilulehdessä nimeltä "Urheilija" yhdessä Martti Jukolan ja Akseli Kaskelan kanssa.[14]

Ohessa Vartian julkaisutoiminta:

• Arvo Wartia: Voimisteluohjelmia I, Sauvaliikkeitä. Helsinki: Urheilijain Kustannus Oy, 1915.
• Arvo Vartia: Voimisteluopas. Helsinki: Urheilijain Kustannus Oy, 1916.
• Arvo Vartia (toim.): Riemun maille, tarmon tanterille, Kesäurheilukirja nuorille ja vanhoille. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1920.
• Arvo Vartia (toim.): Riemun maille, tarmon tanterille, Kesäurheilukirja nuorille ja vanhoille. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1920.
• Arvo Vartia: Miksi voimistelen ja urheilen? : Suomen V. ja U. liiton palkitsema kirjoitus jonkun verran laajennettuna. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1921.
• Artturi Salokannel - Arvo Vartia: Terveysoppi. Helsinki: WSOY, 1933.
• Arvo Vartia: Voimisteluohjelmia : 2, Vapaa-, seura- ja permantoliikkeitä. Helsinki: Otava Oy, 1921.
• Artturi Salokannel - Arvo Vartia: Terve elämä - Terveyden, työkunnon ja elämänilon ohjeita nuorisolle. Helsinki: WSOY, 1936.
• Arvo Vartia: Esteettinen liikunta. Jyväskylä: Otava Oy, 1938.
• Arvo Vartia: Kouluhygienia. Jyväskylä: Otava Oy, 1945.
• Arvo Vartia: Urheilun aateluus. Jyväskylä: Valistus, 1947.
• H. J. Viherjuuri - Arvo Vartia: Joulu-sauna. Helsinki: Otava Oy, 1945.

Arvo Vartialle myönnettiin tunnustuksena pitkästä urasta suomalaisen urheilun hyväksi Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi vuonna 1948. Hänelle myönnettiin myös professorin ja liikuntaneuvoksen arvonimet.