Arvo Aaltonen

Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920 Aaltonen sijoittui sekä 200 että 400 metrin rintauintikilpailuissa kolmanneksi. Hänen aikansa oli 200 metrin loppukilpailussa 3.12,2 ja 400 metrillä 6.48,0.[2] Antwerpenin lisäksi Aaltonen osallistui myös Tukholman vuoden 1912 olympialaisiin ja 1924 Pariisin olympialaisiin. Tukholmassa Aaltonen pääsi välieriin 200 metrin rintauinnissa, Pariisissa hän ei päässyt alkueristä jatkoon. 200 metrillä Aaltonen ui parhaan aikansa vuonna 1925 (2.58,9) ja voitti viimeisen Suomen mestaruutensa vuonna 1928. Kilpaura päättyi seuraavana vuonna.[1]

Aaltonen voitti urallaan lukuisia Suomen-mestaruuksia. Hän voitti SM-kultaa 200 metrin rintauinnissa vuosina 1909, 1911–1913, 1915, 1916, 1919–1921, 1923 ja 1925–1927. Lisäksi hän voitti SM-kultaa 100 metrin rintauinnissa vuosina 1912 ja 1915–1917 sekä 400 metrin rintauinnissa vuosina 1912, 1913 ja 1915–1917.[3]

Aaltonen teki vuonna 1912 lyhyiden ratojen Suomen-ennätyksen 100 metrin rintauinnissa ajalla 1.23,1. Ennätys pysyi voimassa seuraavaan vuoteen, kunnes Vilhelm Lindgrén rikkoi sen. Hän otti myös vuonna 1912 200 metrin rintauinnin lyhyiden ratojen Suomen-ennätyksen haltuunsa, kun hän paransi Herman Cederbergin ennätystä 1,9 sekunnilla aikaan 3.04,9. Aaltonen paransi ennätystä myöhemmin kolme kertaa, viimeisimpänä aika 2.58,9 vuonna 1925. Ennätyksen rikkoi Toivo Reingoldt vuonna 1929.[4]

Nuoruudessaan Aaltonen työskenteli vesijohtoalalla eri paikkakunnilla, kunnes perusti oman vesijohtoliikkeen Poriin vuonna 1918. Vuonna 1929 hän luopui liikkeestään ja muutti Kanadaan. Aaltonen palasi 1937 Poriin ja perusti Porin Putkityö Oy:n, josta tuli myöhemmin Arvo Aaltonen Oy. Aaltonen kuoli alkukesästä 1949 sydänhalvaukseen.[1]

• Arvo Aaltonen Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
• Arvo Aaltonen Olympedia. (englanniksi)
• Ponnisteluja, työtä ja sitkeyttä kysytään siirtolaisilta Kanadassa. Arvo Aaltonen palannut kotimaahan, Helsingin Sanomat, 15.10.1937, nro 278, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot