Arville Harris

Arville S. Harris syntyi 1904 St. Louisissa. Hän varttui siellä musikaalisessa perheessä. Hänen sisarensa Marie soitti pianoa ja hänen veljensä Jimmy oli viulisti. [2] Hänen veljistään tunnetuin oli Leroy Harris sr. (1900-69), joka oli kitaristina mm. Fletcher ja Horace Hendersonin, Jesse Stonen ja Willie Bryantin sekä Clarence Williamsin orkestereissa. [2] Tämän poika Leroy Harris jr. soitti 1930-luvulla joitakin vuosia Earl Hinesin orkesterissa ja loi sittemmin pitkän uran muusikkona St. Louisissa. [2]

Aktiivivuosinaan Harris tunnettiin lempinimellä "Bunky".[1] Hän hankki jo nuorena kokemusta soittamalla 1920-luvun ensimmäisen puoliskon eri orkestereissa jokilaivoilla. [3] Vuonna 1921 hän työskenteli myös Hershal Brassfieldin kanssa. [4] Vuosina 1925-1928 hän soitti Bill Brown and the Brownies -nimisessä kokoonpanossa. [4]

Clarence Williams auttoi monia nuoria muusikkoja hankkimalla näille työtä organisoimalla esiintymiskeikkoja ja levytystilaisuuksia. [5] Harris soitti Williamsin johtamissa kokoonpanoissa vuosina 1927-1930. [4] Hän pääsi tuolloin myös levyttämään useita kertoja.

Kesäkuussa 1928 Arville Harris soitti King Oliverin Dixie Syncopators -orkesterissa, joka teki joitakin levytyksiä. [6] Orkesteri levytti kappaleet "Tin Roof Blues","West End Blues", "Lazy Mama" ja "Sweet Emmalina".[6] Harrisin veli Leroy Harris sr. soitti näissä levytyksissä banjoa.[6]

Williamsin yhteyksien kautta Arville Harris pääsi levyttämään myös Fats Wallerin yhtyeessä. Maaliskuun alussa 1929 Wallerin yhtye Fats Waller and his Buddies levytti New Yorkissa Victor-levymerkille kappaleet ”Harlem Fuss” ja ”The Minor Drag”. [7]. Harrisin (altto- ja tenorisaksofoni sekä klarinetti) lisäksi yhtyeessä soittivat Fats Waller (piano), Charlie Gaines (trumpetti), Charlie Irvis (pasuuna) ja Eddie Condon (banjo). [8] Näissä levytyksissä kaikki puhallinsoittajat ja pianisti saivat runsaasti tilaa sooloihin. Esimerkiksi Harris soitti soolon sekä alttosaksofonilla että klarinetilla.

Vuonna 1931 Cab Calloway palkkasi Harrisin yhtyeeseensä alttosaksofonistiksi. Sen ohella hän soitti klarinettia. Harrisin sopimus Callowayn orkesterissa jatkui vuodet 1931-1935. [4] Orkesteri kiersi tuona aikana mm. Euroopassa. Callowayn orkesteri oli Harrisin viimeinen merkittävä kiinnitys, jonka jälkeen hän alkoi vähitellen kadota jazzpiireistä. Jätettyään Callowayn hän soitti 1935 jonkin aikaa Jack Butlerin kanssa. Vuosina 1937-1939 hän soitti ajoittain pianisti Claude Hopkinsin kokoonpanossa. [4] Sen jälkeen hän soitti vielä pianisti Maurice Roccon yhtyeessä. [4]

1940-luvulla Harris ei enää levyttänyt. 1940-luvulta kuolemaansa asti hän johti omaa orkesteria Majestic Ballroomissa, New Yorkissa. [3] Hän kuoli New Yorkissa 1954.

Harris ei koskaan levyttänyt orkesterinjohtajana.