Arvid Wiiala

Arvid Konstantin Wiiala (11. lokakuuta 1911 Pyhtää[1] – 19. maaliskuuta 1991 Helsinki)[2] oli suomalainen tekniikantutkija. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi ja oli Teknillisen korkeakoulun maanjako-opin (myöhemmin kiinteistöopin) professori 1954–1975. Hän julkaisi useita alaa käsitteleviä teoksia.[3] Hän pyrki tutkimuksillaan luomaan teoreettiset perusteet pakkolunastusten yhteydessä suoritettaville korvausarvioinneille.[2]

Wiiala valmistui ylioppilaaksi 1930, diplomi-insinööriksi 1935 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1948 Teknillisestä korkeakoulusta. Hän oli Porvoon maanlunastuslautakunnan puheenjohtaja 1945–1950, Kymen läänin lääninmaanmittausinsinööri 1950–1954, Teknillisen korkeakoulun maanjakotekniikan erikoisopettaja 1948–1954 ja kiinteistöopin professori 1954–1975.[1] Wiialan aloitteesta Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen yhteyteen perustettiin maanjakoteknillinen laboratorio, jonka johtajana hän toimi 1964 ja 1970–1974. Hän oli myös Maanmittausinsinööri-lehden päätoimittaja.[2]

Wiiala osallistui talvi- ja jatkosotaan mittauspatteriston joukoissa ja oli sotilasarvoltaan kapteeni.[2]