Arvi Hällfors

Turun johdossa Hällfors keskittyi esikaupunkikysymyksiin, alueliitoksiin, teollisuuden voimakkaaseen kasvuun ja terveydenhuollon parantamiseen. Koko 1930-luku oli Turussa esikaupunkien kehittymisen ja alueliitosten kannalta vilkasta aikaa. Sisäasiainministeriö oli nimittänyt lääninsihteeri Jaakko Passisen selvittämään, missä laajuudessa Turkua ympäröiviä kuntia ja alueita tuli liittää Turun kaupunkiin. Passisen selvityksen pohjalta Hällfors ryhtyi toimiin, joiden tavoitteena oli liittää alueita Raisiosta, Kaarinasta ja Maariasta Turkuun. Pian selvityksen jälkeen vuonna 1931 Raisiosta liitettiin Turkuun Pansion alue, mutta Kaarinan ja Maarian alueliitokset viivästyivät. Hällforsin neuvottelukumppanina valtion puolelta oli silloinen apulaissisäministeri Urho Kekkonen, joka jarrutteli liitospäätöksiä. Hällforsin mukaan Kekkosta ja Suomen hallitusta oli painostettu liitosasian tiimoilta. Lopullisessa päätöksessä vuonna 1939 liitettiin Kaarinasta Turkuun Harittu, Ilpoinen, Koivula, Kurala, Nummi, Peltola, Uittamo, Vähäheikkilä ja Lauste. Maarian alueita liitettiin Turkuun vasta Hällforsin kuoleman jälkeen vuonna 1944.

Hällfors vaikutti merkittävältä osalta myös siihen, että Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen siviililentoasema, Artukaisten lentokenttä, vuonna 1935. Tukholman Brommaan oli tarkoitus valmistui lentokenttä vuonna 1935 ja Hällfors halusi Turun lentokentän olevan samana vuonna valmis. Presidentti P. E. Svinhufvud vihki Artukaisten lentokentän käyttöön 8. syyskuuta 1935. Bromman kenttä avattiin keväällä 1936 ja myöhemmin syksyllä 1936 avautui myös Malmin lentokenttä Helsinkiin.

Vuonna 1938 Hällfors vihki käyttöön 350-paikkainen Turun uuden Lääninsairaalan eli nykyinen TYKS:n A-sairaalan.

Hällforsin virkakauteen kuului Turussa myös valtion ja Turun sairaanhoitopiirin yhteisen sairaalaan rakentaminen. Turussa toimi jo valmiiksi lääninsairaala, mutta sen hoitopaikat olivat useimmiten täynnä. Turun kaupungilla oli ennestään myös oma sisätautien osasto, mutta sen tilat olivat vaatimattomat eivätkä ne tarjonneet mahdollisuuksia kirurgisiin toimenpiteisiin. Turkuun Noormarkusta tullut lääninsairaalan uusi ylilääkäri Aleksis Tähkä teki aloitteen, että kaupunki ja ympäristölautakunnat varaisivat sairaansijoja valtion omistamasta uudesta lääninsairaalasta ja sitoutuisivat maksamaan osuutensa sekä perustamis- että ylläpitokustannuksista, valtion huolehtiessa omista sairaansijoistaan. Tällä ratkaisulla luotiin myöhemmin pohja Suomen keskussairaalaverkostolle.

Aleksis Tähkä totesi myöhemmin muistelmissaan, että "Turun kaupungilla oli erinomainen onni, että sillä oli tähän aikaan sellainen tarmonpesä, viisas ja käytännön elämää ymmärtävä kaupunginjohtaja. Hän oli jo saanut aikaan kaupungissa varsin kauaskantoisia uudistuksia, jotka vaikuttivat käänteentekevästi kaupungin talouselämään. Vanhat turkulaiset, jotka olivat tottuneet kitsaaseen kunnallispolitiikkaan ja pitivät tärkeänä vain verojen halpuutta, siunailivat kovasti hänen riehuntaansa peläten taloudellista perikatoa. Hällfors piti hyvin tärkeänä yhteistyötä naapurikuntien kanssa: 'Kaupunki ei koskaan tee turhaa työtä edistäessään ympäristökuntien pyrkimyksiä, se maksaa itsensä takaisin', hän lausui".

Sairaalakysymys eteni Hällforsin johdolla hyvin aina viimeiseen valtioneuvoston kanssa käytyyn neuvotteluun asti. Siinä lääkintöhallituksen puheenjohtaja Hannes Ryömä kuitenkin totesi, ettei hän usko köyhien Maarian ja Kaarinan kuntien kantokykyyn. Hällfors totesi Ryömälle, että Turku ottaa vastuun myös näistä kunnista ja lopulta asia sai uuden lääninsairaalan osalta myönteisen lopputuloksen. Uuden sairaalan vihkiäisiä vietettiin 10. syyskuuta 1938. Asian merkityksestä kertoo myös se, että uuden sairaalan vihkiäisissä oli läsnä muun muassa presidentti Kyösti Kallio, pääministeri A. K. Cajander, valtiovarainministeri Väinö Tanner, sisäministeri Urho Kekkonen ja arkkipiispa Erkki Kaila.