Arto Seppälä (kirjailija)

Arto Seppälä, nimimerkki Eino Vino (s. 5. marraskuuta 1936 Ulvila)[1] on suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, näytelmiä, esseitä ja aforismeja.

Arto Seppälä Turun kirjamessuilla 2012.

Seppälä toimi 1959–1967 Aamulehden uutistoimittajana ja 1967–1987 kulttuuritoimittajana, kunnes jäi vapaaksi kirjailijaksi.[2][3] Hän mainitsee esikuvikseen Pentti Haanpään, Antti Hyryn, Martti Joenpolven, Maria Jotunin ja Mirkka Rekolan. Seppälän esikoisromaani oli 1961 ilmestynyt humoristinen kansankuvaus Kukkopojat.[1]

Vuonna 1969 ilmestynyt nuortenromaani Minäminä ja Koistinen kertoo aikuistuvien nuorten maailmasta ja sai hyvän vastaanoton. Toisesta nuortenromaanistaan Kättä päälle, Vasco da Gama Seppälä sai valtion kirjallisuuspalkinnon 1979.[1]

Jatkosodan rintamakarkurista kertovaa pienoisromaania Pohjantähti on aina pohjoisessa (1974) on esitetty myös monologinäytelmänä Pruuno Karppisen sota ja rauha. Seppälän esitetyin näytelmä on Viisi naista kappelissa, jota on Tampereen Työväen Teatterin kantaesityksen 1979 jälkeen esitetty noin 70 suomalaisella näyttämöllä ja joka on käännetty noin kymmenelle kielelle. Se oli ensimmäinen ammattilaisten esittämä suomalainen näytelmä off-Broadwaylla.[1]

Seppälän varttuneella iällä julkaisemat aforismikokoelmat Aika on oravanhammas (1992) ja Unet kuin rakkaus (1999) saivat hyviä arvosteluja. Hän sai aforistiikastaan Samuli Paronen -palkinnon 2010.[1]

Seppälä toimi Hämeen läänin ohjaavana läänintaiteilijana 1987. Hän on opettanut myös Kriittisessä korkeakoulussa, Oriveden opistossa ja Tampereen yliopiston draamastudiossa.[1]