Artie Matthews

Artie Matthews syntyi Braidwoodissa, Illinois’n osavaltiossa[1]. Pikkukaupunki sijaitsee Chicagosta lounaaseen ja Jolietista kaakkoon[1]. Matthewsin vanhemmat olivat Samuel ja Mary Matthews[1]. Hänellä oli vanhempi sisar nimeltään Addie tai Addia (s. 1885)[1]. Perheen isä, Samuel, oli töissä hiilikaivoksessa. Kun Samuel Matthews sai paikan sikäläisessä kaivoksessa, perhe muutti Springfieldiin. Siellä nuori Artie vietti lapsuutensa. Hänen isänsä kuoli kuitenkin jo 1895 ja lapset jäivät äidin vastuulle.

Nuori Artie oppi soittamaan pianoa teini-iässä. Soiton alkeet opetti hänen äitinsä, mutta myöhemmin oppi soittamaan paremmin päästyään soittamaan joissakin Springfieldin baareissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Baareissa hän kuuli ragtime-musiikkia, josta kiinnostui. Hänen ensimmäinen julkinen yrityksensä päästä esiintymään vuoden 1904 St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä kariutui, koska paikalla oli paljon taitavampia pianisteja[1]. Hän halusi oppia soittamaan paremmin ja pääsi vuosiksi 1905–1906 kahden paikallisen pianistin (Banty Morgan ja Art Dunningham) oppilaaksi[1][2]. Näiden opastuksella ja soitettuaan runsaasti Springfieldin baareissa ja bordelleissa Matthewsin soittotaito kehittyi.

Artie Matthewsin musiikillinen ura alkoi varsinaisesti hänen muutettuaan pysyvästi St. Louisiin vuonna 1907[1]. Maailmannäyttelyn päättymisen jälkeen useita pianisteja oli siirtynyt Chicagoon, joten Matthewsin kaltaiselle soittajalle oli tilaa St. Louisin musiikkipiireissä. Hän herättikin pian paikallisen pianistin Tom Turpinin kiinnostuksen ja tämä palkkasi hänet v. 1908 säveltäjäksi ja sovittajaksi omistamaansa Booker T. Washington-teatteriin.[2]. Työnsä ohella Matthews jatkoi soitonopintojaan paikallisessa Keaton School of Musicissa, jossa opiskeli kaikkiaan viiden vuoden ajan[1]. Vuonna 1908 Matthews sävelsi ja julkaisi ensimmäisen kappaleensa Give Me, Dear, Just One More Chance, jonka oli säveltänyt yhteistyössä Ford Hayesin kanssa[1].

Asuessaan St. Lousissa Matthews matkusti ajoittain muihin kaupunkeihin kuullakseen toisten mestareiden soittoa. Hän matkusti muun muassa Chicagoon, jossa tapasi Tony Jacksonin. Vuonna 1911 hän tapasi Jelly Roll Mortonin St. Louisissa[1]. Morton piti Matthewsia eräänä parhaista pianisteista, joiden soittoa hänellä oli ollut tilaisuus kuulla [1].

Pastime Rag nro 1

Vuonna 1911 Matthews oli jo niin hyvä soittaja, että pystyi soittamaan kaikenlaista musiikkia.^lähde? Säveltäjänäkin hänestä oli jo kehittynyt taitava. Kesällä 1912 Matthews teki sovituksen Baby F. Sealsin säveltämään kappaleeseen Baby Seal Blues, joka oli eräs ensimmäisiä laulettavia blues-kappaleita[1]. Matthews sävelsi 1915 oman blues-kappaleensa Weary Blues, josta tuli hitti. Hänen maineensa levisi pian niin laajalle, että musiikkikustantaja John Stark kuuli hänestä. Stark pestasi hänet vuosiksi 1913-1915 sovittajaksi musiikkiliikkeensä palvelukseen. Starkin liike julkaisi sittemmin Matthewsin merkittävimmät sävellykset eli ragtime-kappeleet Pastime Rag numerot 1-5, jotka Matthews sävelsi vuosina 1912 ja 1913 [1].

Kehittyvä pianisti Luckey Roberts, joka sittemmin vaikutti New Yorkin Harlemissa, pistäytyi Cincinnatissa, jossa Matthews oli matkalla ja kaksikko kohtasi. Tapaamisen seurauksena Matthews teki sovituksen Robertsin kappaleeseen Junk Man Rag, joka julkaistiin 1913[1]. Matthews teki vuosien 1912 ja 1921 välillä useita sovituksia eri säveltäjien kappaleisiin.

1910-luvun lopulla ragtime-musiikin suosio hiipui, kun jazz teki tuloaan. Pianisteja ei enää työllistynyt niin paljon kuin ennen. Matthews siirtyikin 1915 Chicagoon, jossa toimi presbyteerisen kirkon urkurina[1]. Vuonna 1916 Matthews muutti Cincinnatiin Ohion osavaltioon, jossa sai paikan kirkon urkurina [2]. Hän opiskeli urkujensoittoa professori W. S. Sterlingin johdolla Cincinnatin Metropolitan Collegessa ja sai diplomin 1918[1].

Cincinnatissa rasismi oli yleistä ja lisäksi paikalliset viranomaismääräykset rajoittivat afroamerikkalaisten työllistymistä ja kouluttautumista. Siksi Artie ja hänen vaimonsa Anna Howard perustivat vuonna 1921 mustille tarkoitetun musiikillista koulutusta tarjoavan konservatorion (Cosmopolitan School of Music) [2]. Oppilaitos oli samalla myös ensimmäinen afroamerikkalaisen omistama musiikillinen opinahjo Yhdysvalloissa[2]. Matthews jatkoi koulun pitämistä aina kuolemaansa asti. Sadat afroamerikkalaiset nuoret saivat siellä soitonopetusta. Koulun tunnetuin oppilas oli Count Basien orkesterille sovituksia laatinut Frank Foster.

Cincinnatin vuosinaan Matthews otti aktiivisesti osaa rotuerottelun purkamista vaatineen paikallisen yhteisön toimintaan. Hän toimi mm. mustien muusikkojen liiton sihteerinä 35 vuoden ajan[2]. Hän sovitti musiikkia Cincinnatin sinfoniaorkesterille ja organisoi afroamerikkalaisten musiikkifestivaaleja. Vuonna 1938 hän sai kunniatohtorin arvon Central Staten yliopistosta tunnuksena työstään yhteisön hyväksi[1]. Matthews ehti nähdä ragtime-musiikin uuden tulemisen 1950-luvulla. Hän kuoli hieman ennen 70-vuotispäiväänsä Cincinnatissa 25. lokakuuta 1958 [3]

Artie Matthews oli naimisissa Anna Howardin kanssa[1]. Pariskunta tapasi ja avioitui 1910-luvun lopulla[1]. Avioliitto päättyi Annan kuolemaan 1930-luvulla. Artie ja Anna Matthewsille syntyi 1930-luvulla poika Art jr.[1]. Art Matthews jr. opiskeli 1975–1990 jazz-pianon soittamista ja jazz-kappaleiden sovittamista New England Conservatoryssä, Massachusettsin yliopistossa, Hampshire Collegessa ja Tufts Universityssä[4] Sittemmin Art jr. on työskennellyt perinteisen ja sähköisen musiikin säveltäjänä sekä musiikin opettajana[1]. Hän on esiintynyt muun muassa Montreux’n jazzfestivaaleilla[4].

Artie Matthewsin sävellyksistä tunnetuin on 1915 julkaistu Weary Blues, jonka ovat levyttäneet muun muassa Louis Armstrong ja Count Basie.[1] Ragtime-sävellykset Pastime Rag numerot 1-5 noteerataan nykyään ragtime-musiikin suurten säveltäjien Scott Joplinin, James Scottin ja Joseph Lambin tuotannon ohella hienoimmiksi ragtime-kappaleiksi[1]. Matthews oli myös eräs ensimmäisiä säveltäjiä, joka pyrki yhdistämään afrikkalaista ja länsieurooppalaista musiikkiperinnettä[2].

Luettelo Matthewsin sävellyksistä[1]:

• Give Me, Dear, Just One More Chance (1908) sävelletty yhdessä Ford Hayesin kanssa
• Twilight Dreams (1912) H. Inmanin kanssa
• Wise Old Moon (1912) H. Inmanin kanssa
• Everybody Makes Love To Someone (1912) P. Franzin kanssa
• Waiting (1912) Emma Ettiennen kanssa
• Lucky Dan, My Gamblin' Man (1913) Charles A. Hunterin kanssa
• When I'm Gone (1913) Charles A. Hunterin kanssa
• The Princess Prance (1913) Charles A. Hunterin kanssa
• Old Oak Tree by the Wayside (1913) T. Hilbren Schaeferin kanssa
• Pastime Rag 1 (1913)
• Pastime Rag 2 (1913)
• Weary Blues (1915)
• Pastime Rag 3 (1916)
• Everything He Does Just Pleases Me (1916)
• Pastime Rag 5 (1918)
• Pastime Rag 4 (1920)
• Who Am I (n.1930)
• A Caress (n.1940) yhdessä Maxie Earhart Clarkin kanssa

Matthews myös sovitti toisten säveltäjien kappaleita. Seuraavassa on lueteltu joitakin hänen tärkeimmistä sovituksistaan[1]:

• Baby Seals Blues (säveltänyt Baby Seals, 1912)
• Junk Man Rag (säveltänyt Charles Luckeyth Roberts, 1913)
• Lily Rag (säveltänyt Charles Hubbard Thompson, 1914
• Cataract Rag (säveltänyt Robert Hampton, 1914)
• Agitation Rag (säveltänyt Robert Hampton, 1915)
• Jinx Rag (säveltänyt Lucian Porter Gibson, 1915)
• Cactus Rag (säveltänyt Lucian Porter Gibson, 1916)