Arthur af Hällström

Nils Arthur Gabriel af Hällström (6. joulukuuta 1867 Lempäälä – 20. tammikuuta 1933 Tampere) oli suomalainen arkkitehti.[1][2]

Arthur af Hällström
Henkilötiedot
Muut nimet Nils Arthur Gabriel af Hällström
Syntynyt6. joulukuuta 1867
Lempäälä
Kuollut20. tammikuuta 1933 (65 vuotta)
Tampere
Ammatti arkkitehti
Puoliso Natalia af Hällström (o.s. Karsten)
Lapset Raoul af Hällström
Roland af Hällström

Opinnot ja työura

Af Hällström valmistui rakennusmestariksi Tampereen teollisuuskoulun rakennus- ja myllyosastolta 1888. Hän teki valtion stipendin turvin useampivuotisen opintomatkan Saksaan ja Itävälta-Unkariin ja suoritti arkkitehtitutkinnon Budapestissa 1894. Opintojensa jälkeen, vuonna 1895, hän perusti rakennustoimiston Tampereelle. Toimisto sijaitsi aluksi Selinin talossa. Vuodenvaihteessa 1896–1897 se muutti vastavalmistuneeseen Hällströmin palatsiin, joka sijaitsi Hämeenkatu 10:ssä. Af Hällström suunnitteli talon itse, ja se oli hänen piirtämistään rakennuksista merkittävin. Palatsi tuhoutui vuoden 1918 sodassa.[3][2]

Af Hällström toimi myös tehtailijana. Hän kuului konepaja Sommers, af Hällström & Waldensin sekä panimoyritys Pyynikki Oy:n perustajajäseniin. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Tampereen Osake-Pankkia. Af Hällström oli Tampereella useissa kunnallisissa luottamustehtävissä muun muassa rahatoimikamarin ja useiden kunnallisten lautakuntien jäsenenä. Hän toimi myös kymmenisen vuotta kaupungin kiinteistöjen ja irtaimistojen arviomiehenä.[4][2]

Vuonna 1911 af Hällström muutti Helsinkiin. Hänellä oli siellä arkkitehtitoimisto, ja hän toimi jonkin aikaa myös huonekalualalla. Vuonna 1919 hänet nimitettiin rautatiehallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi. Palattuaan Tampereelle vuonna 1920 hän ryhtyi vuonna 1925 Paasikosken Puuteollisuus Oy:n toimitusjohtajaksi ja jatkoi tässä tehtävässä vuoteen 1932 asti, jolloin yhtiön toiminta päättyi. Af Hällström asui viimeksi Lempäälän Höytämönjärvellä omistamallaan metsätilalla.[4][2]

Suunnittelutyöt Tampereella
Arthur af Hällströmin suunnittelema rakennus Laukontorin laidalla.

Af Hällströmin Tampereelle piirtämät rakennukset edustivat pääasiassa uusrenessanssia. Tampereen arkkitehtuuria tutkineen Paula Kivisen mukaan Satakunnankatu 21:een vuonna 1902 tehty liike- ja asuintalo oli af Hällströmin töistä jugendhenkisin. Rakennus on purettu.[5]

Nykyisiä rakennuksia

Hävinneitä rakennuksia

Suunnitelmia, joita ei toteutettu
  • Hämeenkatu 6, kolmikerroksinen rakennus (suunn. 1897)[12]
  • Laukontori 8, nelikerroksinen rakennus (suunn. 1901)[13]

Perhe

Arthur af Hällström kuului af Hällströmin sukuun. Hän oli Kukkolan kartanon omistajien Gustav Wilhelm af Hällströmin (1833–1922) ja Josefina Sofia af Hällströmin (o.s. Faller, 1832–1902) poika. Hänen veljiään olivat lääketieteen lisensiaatti Ernst af Hällström (1863–1931) ja maanmittausinsinööri Gunnar af Hällström (1874–1920).[14]

Af Hällström solmi avioliiton serkkunsa Natalia Lovisa Karstenin (1875–1951) kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, Raoul ja Roland.[15]

Lähteet
  • Asemakaava no 7536 Pyynikin panimon vanhan teollisuustontin muuttaminen pääasiassa asuinkäyttöön, Koulukatu 11, 13, Tiiliruukinkatu 16, 18, Papinkatu 14, 16. Tampere: Tampereen kaupunki, 2001.
  • Helenius, Kyllikki (1988): Arkkitehti Arthur af Hällström. Tammerkoski, nro 3, s. 13–15.
  • Kivinen, Paula (1982): Tampereen jugend. Arkkitehtuuri–taideteollisuus. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-06941-1.
  • Liuttunen, Antti (2018): Kadonneet kaunottaret. Tampereen rakennushistoriaa. Tampere: Tampereen museot. ISBN 978-951-609-935-7.
  • Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  • Wacklin, Matti & Hirvikallio, Seija (2010): Hämeenkatu. Tampereen sydän. Tampere: Tampere-seura. ISBN 978-952-5558-10-4.

Viitteet
  1. Liuttunen 2018, s. 60; Helenius 1988, s. 13.
  2. Arkkitehti Arthur af Hällström, Aamulehti, 21.01.1933, nro 19, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Helenius 1988, s. 13–14.
  4. Liuttunen 2018, s. 60; Helenius 1988, s. 14.
  5. Liuttunen 2018, s. 54, 60; Kivinen 1982, s. 24; Helenius 1988, s. 14.
  6. Asemakaava no 7536. Viitattu 4.8.2019.
  7. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 75.
  8. Liuttunen 2018, s. 125.
  9. Liuttunen 2018, s. 60, 368.
  10. Liuttunen 2018, s. 298.
  11. Liuttunen 2018, s. 328.
  12. Liuttunen 2018, s. 136; Wacklin & Hirvikallio 2010, s. 190.
  13. Liuttunen 2018, s. 141.
  14. Helenius 1988, s. 14.
  15. Helenius 1988, s. 13.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.