Arthur Leblanc
Arthur Leblanc (18. elokuuta 1906 Saint-Anselme – 19. maaliskuuta 1985 Québec City) oli kanadalainen viulisti ja säveltäjä. Hän sai varhaisimman opetuksensa 3-vuotiaana isältään, viulunrakentaja Joseph Leblancilta, jonka pojalleen rakentamista viuluista kaksi on Monctonin yliopiston museossa. Leblanc vietti nuoruutensa Monctonissa lukuun ottamatta kolmea vuotta, jotka hän vietti Bostonin seudulla, jossa hänen isällään oli musiikkikauppa. Ensimmäisen konserttinsa Leblanc piti Monctonissa 10-vuotiaana. Vuosina 1914–1923 hän opiskeli Québecin seminaarissa.[1]
Leblancin uran käynnistämistä tukivat Isä Pierre-Chrysologue Desrochers ja viulisti Joseph-Alexandre Gilbert. Hän pääsi Lavalin yliopiston musiikkikouluun ensimmäisten joukossa vuonna 1922. Hän lähti Bostoniin vuonna 1923 ja kiersi Uudessa-Englannissa laulaja Désiré Bourquen kanssa. Sitten hän opiskeli kaksi vuotta Uuden-Englannin konservatoriossa Richard Burginin sekä Felix Winternitzin ja New Yorkissa Bernard Sinsheimerin johdolla.[1]
Québecn hallituksen stipendillä Leblanc pääsi vuonna 1930 opiskelemaan Pariisiin opiskelemaan Georges Enescun, Maurice Hayotin ja Jacques Thibaud'n johdolla. Hän palasi Kanadaan vuonna 1938 ja teki New Yorkin -debyyttinsä New Yorkin kaupungintalolla tuon vuoden toukokuussa. Samana vuonna hän esiintyi myös Carnegie Hallissa. Hän teki esiintymisiä monissa kanadalaiskaupungeissa Jean-Marie Beaudet'n ja Ross Prattin säestämänä. Hän esiintyi myös Yhdysvalloissa sekä yksin että muiden muassa Rose Bamptonin, Richard Crooksin, Gregor Piatigorskyn ja Bidu Sayãon kanssa. Joulukuussa 1941 hän esiintyi Franklin D. Rooseveltille Valkoisessa talossa.[1]
Darius Milhaud sävelsi toisen viulukonserttonsa Leblancille, joka kantaesitti sen vuonna 1948.[1]
Leblanc opetti muun muassa Lavalin yliopistossa. Säveltäjänä hän sai opetusta Paul Dukasilta ja Nadia Boulangerilta. Hänen tuotantoonsa kuuluu Petite suite canadienne viululle ja pianolle.[1]