Arthur Currie

Arthur William Currie (5. joulukuuta 1875 Napperton, Ontario – 30. marraskuuta 1933 Montreal)[1] oli kanadalainen kenraali, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa Euroopassa sotineiden kanadalaisten joukkojen komentajana 1917–1918. Hän oli ensimmäinen kanadalainen, joka on saanut täyden kenraalin sotilasarvon.

Arthur Currie vuonna 1917.

Currie työskenteli alkujaan opettajana ja sen jälkeen liikemiehenä Victoriassa. Hän värväytyi vapaaehtoisena miliisijoukkoihin ja yleni rivimiehestä tykistön everstiluutnantiksi maailmansotaa edeltäneinä vuosina.[1] Juuri ennen sodan alkua hän oli joutumassa kiinteistökauppojensa vuoksi vararikkoon ja syytteeseen kavalluksesta, mutta joukko ystäviä pelasti hänet.[2]

Vaikka Currien sotilaskoulutus oli vähäinen, hänet nimitettiin pataljoonankomentajaksi ensimmäiseen kanadalaiseen joukko-osastoon, joka lähetettiin syksyllä 1914 sotimaan brittijoukkojen rinnalle länsirintamalle. Sodan aikana hän yleni tasaisesti.[1] Talvella 1914–1915 hän toimi prikaatinkomentajana ja ansioitui varsinkin toisessa Ypresin taistelussa, jossa saksalaiset käyttivät ensimmäisen kerran taistelukaasua aseena. Sen jälkeen hän oli 1915–1916 divisioonankomentajana ja näytti jälleen kykynsä Vimyn harjanteen taistelussa, jonka menestyksekäs hyökkäys oli pitkälti hänen suunnittelemansa.[2] Heinäkuussa 1917 kenraaliluutnantiksi ylennetty Currie nimitettiin neljää divisioonaa käsittäneiden kanadalaisten joukkojen komentajaksi brittiläisen kenraali Julian Byngin tilalle. Currien komentamat kanadalaiset saavuttivat menestystä kolmannessa Ypresin taistelussa ja etenivät sodan viimeisten kuukausien aikana voitosta voittoon.[1][2] Currien tahdon mukaisesti kanadalaiset joukot säilytettiin sodan aikana yhtenäisenä taisteluryhmänä. Vaikka brittien sodanjohto arvosti tehokkaana komentajana pidettyä Currieta, omien joukkojensa parissa hänellä oli huonompi maine, sillä hänen sanottiin pitävän etäisyyttä miehiinsä ja johtavan taisteluita kaukaa rintaman takaa.[2]

Currie lyötiin ritariksi vuonna 1917 ja hänelle myönnettiin monia korkeimmista ansiomerkeistä.[2] Maailmansodan jälkeen hän toimi Kanadan miliisijoukkojen ylitarkastajana ja yleni Kanadan armeijan ensimmäiseksi kenraaliksi. Vuodesta 1920 hän toimi kuolemaansa asti Montrealissa toimivan McGill-yliopiston rehtorina ja kanslerina.[1]