Arthur C. Clarke
Arthur Charles Clarke (16. joulukuuta 1917 Minehead, Somerset – 19. maaliskuuta 2008 Colombo, Sri Lanka) oli brittiläissyntyinen kirjailija, keksijä ja tieteen yleistajuistaja. Hän on 1900-luvun tieteiskirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Hänet on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista.[1]
Arthur C. Clarke | |
---|---|
Arthur C. Clarke vuonna 1982. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. joulukuuta 1917 Minehead, Somerset |
Kuollut | 19. maaliskuuta 2008 (90 vuotta) Colombo, Sri Lanka |
Kansalaisuus | brittiläinen |
Ammatti | kirjailija, keksijä |
Kirjailija | |
Tyylilajit | tieteiskirjallisuus |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Damon Knight Memorial Grand Master Award |
|
Aiheesta muualla | |
arthurcclarke.org | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
Toisen maailmansodan aikana Clarke toimi tutkateknikkona Britannian ilmavoimissa. Samoihin aikoihin hän alkoi julkaista tieteiskirjallisuutta.[2]
Vuonna 1948 Clarke valmistui King's College Londonista suorittaen loppututkinnon (BSc) matematiikasta ja fysiikasta. Valmistumisensa jälkeen hän jatkoi kirjallista uraansa julkaisten avaruudessa matkustamiseen liittyviä artikkeleita ja kirjoja työskennellessään Science Abstractsilla apulaismuokkaajana.[2]
Clarke asui elämänsä viimeiset 50 vuotta Sri Lankassa. Hän onnistui välttämään vuoden 2004 suuren tsunamin. Clarke kuoli sairaalassa Sri Lankassa 19. maaliskuuta 2008. Ennen kuolemaansa hän oli joutunut useampaan kertaan sairaalahoitoon hengitysvaikeuksien vuoksi.[3] Clarke oli selvinnyt poliosta vuonna 1962, joka aiheutti polionjälkeisen oireyhtymän lopulta johtaen hänen kuolemaansa.[4]
Clarken mukaan on nimetty asteroidi, 4923 Clarke, kuten myös hirmuliskolaji, Serendipaceratops arthurcclarkei, joka löydettiin ensimmäisenä Inverlochista, Australiasta. Clarken mukaan on nimetty myös Sir Arthur Clarke Award avaruustutkimuksen edistämisestä.
Ura kirjailijana
Clarke kirjoitti 1950-luvulta lähtien useita kymmeniä tieteiskirjoja ja tuli tunnetuksi vakavan, luonnontieteisiin nojaavan sci-fin edustajana. Hänellä on myös joitain lennokkaampia teoksia kuten Kadonnut menneisyys, ja myös kuuluisa 2001 Avaruusseikkailu sisältää varsin fantasianomaisia piirteitä. Monissa kirjoissaan Clarke käytti paljon teknisten ja tieteellisten ideoiden esittelemisen lisäksi myös henkilödraamaa. Yhteiskunnallisia aiheita Clarkella on kirjoissaan hieman vähemmän, mutta hän on teoksissaan käsitellyt esimerkiksi erilaisia poliittisia järjestelmiä ja uskonnon asemaa yhteiskunnassa. Clarken kirjoissaan esittämiä näkyjä ovat esimerkiksi maasta avaruuteen ulottuvat hissitornit, suora kansanvalta informaatioverkkojen kautta ja edustuksellisen presidentin valitseminen arvalla kaikkien kansalaisten joukosta.
Tuotannon varhaisemmasta päästä tunnetuin kirja on kaiketi Lapsuuden loppu (Childhood's End, 1953), jossa ihmiskunnalle laskeutuvat avaruudesta uudet valtiaat. Kirjan teemana on ihmisen asema kosmoksessa. Kadonnut menneisyys (The City and the Stars, 1956) taas on hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva. Selene I (A Fall of Moondust, 1961) on vuorostaan mittasuhteiltaan vaatimaton hieman trillerimäinen kertomus, keskittyen kuussa kulkevan matkustaja-ajoneuvon onnettomuuteen.
Clarken epäilemättä kuuluisin kirja on 2001 Avaruusseikkailu, jonka hän kirjoitti laatiessaan käsikirjoitusta samannimiseen elokuvaan. Elokuvan ohjasi Stanley Kubrick. Kirjassa matkustetaan Saturnukseen ja elokuvassa Jupiteriin, koska jälkimmäinen planeetta oli visuaalisesti helpompi toteuttaa elokuvaa tehtäessä. 2001:n jatko-osissa 2010 (kirjan elokuvaversio vuodelta 1984) ja 2061 menneisiin tapahtumiin viitataan kuitenkin siten, että myös 2001:n lento suuntautui Jupiteriin.
Myöhemmästä tuotannosta tunnetuin teos saattaa olla Uhka avaruudesta (Rendezvous with Rama, 1973), joka edustaa tematiikaltaan perinteistä ensimmäistä kosketusta maan ulkopuoliseen elämään, joka saapuu ihmisten ulottuville arvoituksellisen avaruusaluksen muodossa. Paratiisin suihkulähteet (The Fountains of Paradise, 1980) esittelee avaruushissejä ja Kaukaisen Maan laulut (The Songs of Distant Earth, 1986) käsittelee maapallolta supernovaa karkuun lähteneen sukupolvialuksen ja jo aikaisemmin vieraaseen aurinkokuntaan perustetun maan siirtokunnan kohtaamista.
Clarke on voittanut Hugo-, Nebula-, Locus- ja BSFA-palkinnot teoksella Uhka avaruudesta.[5]
Clarkea on pidetty yhtenä "kolmesta suuresta" Isaac Asimovin ja Robert Heinleinin rinnalla.[4]
Muut hankkeet
Clarke oli ensimmäisiä, jotka esittivät tietoliikennesatelliittien perusajatuksen.[2] Tämän hän teki toisen maailmansodan jälkeen, työskenneltyään sodan ajan Britannian tutkavalvonnassa. Clarke esitti, että kolme sopivaan kohtaan kiertoradalle sijoitettua satelliittia riittää maailmanlaajuiseen viestintään. Artikkelissaan Wireless World -lehdessä vuonna 1945[6]. Clarke osoitti miten 3 satelliitilla joiden kiertoaika olisi sama kuin maapallon (24 h) saataisiin katettua suuri osa Maan pinnasta pysyvällä yhteydellä. Vaikka Clarke ei ollut ensimmäinen geostationaarisen radan esittäjä, hän oli ensimmäinen joka osoitti sen käytännöllisen merkityksen. Vasta vuonna 1963 satelliittitekniikka oli kehittynyt niin pitkälle että riittävän tehokas satelliitti kyettiin laukaisemaan vaadittavalle 35 786 kilometrin korkeudelle merenpinnasta. Ensimmäinen geostationaarinen satelliitti Syncom-2 kiersi vielä päiväntasaajan suhteen viistolla radalla joten se liikkui vuorokauden aikana leveysasteen suhteen.
Clarke tunnettiin internet-pohjaisen SETI@home-sovelluksen vankkana tukijana ja vaikuttajana. SETI@home-yhteisö etsii Maan ulkopuolista elämää kuuntelemalla avaruuden kohinaa radioteleskoopein.
Clarke on toiminut British Interplanetary Societyn puheenjohtajana.
Clarken kolme lakia
Clarken kolme lakia ovat (esseestä Hazards of Prophecy: The Failure of Imagination, 1962):
- Kun vanhempi tunnustettu tieteilijä sanoo jonkun olevan mahdollista, on hän todennäköisesti oikeassa, mutta väittäessään jonkin olevan mahdotonta on hän todennäköisesti väärässä.
- Mahdollisen selvittämiseksi on mentävä mahdottomuuksiin mahdollisen tuolle puolen.
- Mikä tahansa tarpeeksi edistynyt teknologia näyttää taikuudelta.
Suomennetut kirjat
- Marsin aamunkoitto. (The Sands of Mars, 1951.) Suom. Anja Toivonen. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1854-0.
- Ilmojen saaret. (Islands in the Sky, 1952.) Suom. Hugo L. Mäkinen. Raketti-sarja 2. Tammi, 1954.
- Lapsuuden loppu. (Childhood's End, 1953.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1973 (2. painos 1986). ISBN 951-26-0188-5.
- Maan valo. (Earthlight, 1955.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2764-7.
- Kadonnut menneisyys. (The City and the Stars, 1956.) Suom. Anja Toivonen. Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2185-1.
- Selene I. (A Fall of Moondust, 1961.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1976. ISBN 951-26-1187-2.
- 2001 – avaruusseikkailu. (2001: A Space Odyssey, 1968.) Suom. Sakari Ahlbäck. Kirjayhtymä, 1969 (4. painos 2001).
- Tähtiaika. (Of Time and Stars, 1972.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-638-072-7.
- Tuuli auringosta. Suom. Ilkka Äärelä. Valikoiman toimittanut Juhani Hinkkanen. Sci-fi. WSOY, 1996. ISBN 951-0-20245-2.
- Uhka avaruudesta. (Rendezvous with Rama, 1973.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0866-9.
- Paratiisin suihkulähteet. (The Fountains of Paradise, 1980.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2018-9.
- 2010: Avaruusodysseia. (2010: Odyssey Two, 1982.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2423-0.
- Kaukaisen Maan laulut. (The Songs of Distant Earth, 1986.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2999-2.
- Odysseia 2061. (2061: Odyssey Three, 1987.) Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3213-6.
- Kehto. (Cradle, 1988.) Yhdessä Gentry Leen kanssa. Suom. Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1990. ISBN.
- Rama II. (Rama II, 1989.) Yhdessä Gentry Leen kanssa. Suom. Pekka Markkula. Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3439-2.
- Jumalan moukari. (The Hammer of God, 1993.) Suom. Matti Rosvall. Jalava, 2010. ISBN 978-951-887-429-7.
Muuta kirjallisuutta
- Clarke, Arthur C.: Ulos avaruuteen. (Man and Space, 1967.) Neuvottelevat asiantuntijatoimittajat René Dubos, Henry Margenau, C. P. Snow. Suomentanut Pertti Jotuni. Life-tietokirjat 3. Helsinki: Life-tietokirjat, 1972.
- Welfare, Simon & Fairley, John: Arthur C. Clarken salaperäinen maailma. (Arthur C. Clarke’s Mysterious World, 1981.) Suomentanut Sirkka ja Lippo Salonen. Arthur S. Clarke kirjoittanut johdannon ja lisännyt omat huomautuksensa kuhunkin lukuun. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-1842-7.
- Clarke, Arthur C. & Fairley, John & Welfare, Simon: Tieteen kuvalehden suuri kirja: Mysteerit. (Arthur C. Clarke’s A-Z of mysteries: From Atlentis to Zombies, 1994.) Suomeksi kääntänyt: Jarmo Hakanen ja Jere Hakanen. Tieteen kuvalehden kirjasto. Kööpenhamina: Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0875-3.
- Clarke, Arthur C.: 3001: The Final Odyssey. Suomentamaton. Ballantine Books, 1997. ISBN 0-345-31522-7.
Lähteet
- Arthur C. Clarke nebulas.sfwa.org. Viitattu 14.10.2017.
- Swedin, Eric Gottfrid: Science in the contemporary world, s. 52. ABC-CLIO, 2005. ISBN 9781851095247. (englanniksi)
- Scifi-kirjailija Arthur C. Clarke kuoli 19.3.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.3.2008.
- Roberts, Adam: Arthur C Clarke at 100: still the king of science fiction 9.12.2017. The Guardian. Viitattu 10.12.2017.
- Rendezvous with Rama Worlds Without End. Viitattu 30.12.2016.
- http://lakdiva.org/clarke/1945ww/1945ww_oct_305-308.html
Aiheesta muualla
- The Arthur C. Clarke Foundation. (englanniksi)
- Arthur C. Clarken muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Arthur C. Clarke Internet Speculative Fiction Database -sivustolla (englanniksi)
- Arthur C. Clarke Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Timo Poropudas: Tieteiskirjailija Arthur C Clarke haudattiin Sri Lankaan. IT-viikko 23.3.2008.
- Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke on kuollut. Helsingin Sanomat 19.3.2008.
- Irma Hirsjärvi: Tuuli auringosta. Aikakone 1/1996.
- Veikko Rekunen: Avaruusodysseia 2061. Aikakone 4/1988.
- Arthur C. Clarke Science Fiction Awards Database -sivustolla (englanniksi)