Arpitaani

Arpitaani eli frankoprovensaali on romaaninen kieli, joka kuuluu samaan ryhmään ranskan, vallonin ja picardin kanssa. Sitä puhutaan Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Suurin osa kielen puhujista asuu Italiassa Aostanlaaksossa, joka on myös ainut alue, jossa kielellä on virallinen asema. Kieltä puhutaan myös Torinon metropolikaupungissa Piemonten alueella, kahdessa syrjäisessä kaupungissa Foggian maakunnassa Apulian alueella sekä Sveitsin ranskankielisessä osassa. Ranskassa Rhône-Alpesin alueella kielellä on paikalliskielen asema, mutta sen käyttö on vähäistä. Kieli on uhanalainen, ja sen käyttäjien määrä on vähentynyt jo pitkään.

Arpitaani
Oma nimi Patouès, Arpitan
Muu nimi Frankoprovensaali
Tiedot
Alue  Italia
 Ranska
 Sveitsi
Virallinen kieli Aostanlaakso
Puhujia arviolta 147 000 (v.1971)[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto -
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä romaaniset kielet
länsiromaaniset kielet
galloromaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 roa
ISO 639-3 frp
ISO 639-3 frp
Ohje
Arpitaanin levinneisyysalue.

Historia

Kieli on erkaantunut muista d'oïl-kielistä 700-800-luvuilla. Ensimmäiset kirjalliset todisteet frankoprovensaalista ovat 1100-luvulta. Kieli ei kehittynyt yhtä käytetyksi kuin ranskan tai italian kielet, sillä sen puhujat elivät poliittisesti erkaantuneilla, syrjäisillä vuoristoalueilla. Alueella sijainnut Savoijin kuningaskunta käytti virallisena kielenään latinaa, ja myöhemmin ranskaa, vaikka suurin osa sen asukkaista käytti frankoprovensaalia. Kielen käyttö alkoi vähetä 1800-luvulla, kun ranskan kieli alkoi syrjäyttää sitä monin paikoin. Nimen frankoprovensaali antoi G. I. Ascoli 1800-luvulla, koska kielessä on piirteitä ranskan ja provensaalin kielestä. Arpitaani on kielen puhujien itsensä suosima ilmaus.

Kirjallisuus

Vaikka frankoprovensaalilla ei ole yleisesti hyväksyttyä kirjakieltä, sillä on pitkä historia kirjallisuudessa. Ensimmäinen frankoprovensaalinkielinen kirjallinen tuotos on tiettävästi 1100-luvulta peräisin oleva runo Aleksanteri Suuresta. Eepos Girart de Roussillon on toinen merkittävä 1100-luvulta peräisin oleva teos. 1200-luvulla alkoi ilmestyä lakitekstejä frankoprovensaaliksi samalla kun latinan käyttö hallinnossa väheni. Muun muassa Corpus Juris Civilis käännettiin tällöin frankoprovensaaliksi. Uuden ajan frankoprovensaalisia kirjoittajia ovat muun muassa Amélie Gex ja Jean-Baptiste Cerlogne, jotka molemmat vaikuttivat 1800-luvulla. Ensimmäinen sarjakuva, joka käännettiin frankoprovensaaliksi, oli Tintti[2].

Kielinäyte
Latinaksi Frankoprovensaaliksi Ranskaksi Oksitaaniksi Italiaksi Suomeksi
clavisclâclef / cléclauchiaveavain
cantarechantarchantercantar / chantarcantarelaulaa
capracabra / chèvrachèvrecabra / chabracapravuohi
caseus (formaticus)tôma / fromâjofromageformatgeformaggiojuusto
dies Martisdemârs / demonremardidimarsmartedìtiistai
ecclesiaégléséégliseglèisachiesakirkko
fraterfrârefrèrefrairefratelloveli
hospitalehèpetâlhôpitalespital / espitauospedalesairaala
lingualengalanguelenga / lengualinguakieli
manus sinistraman gôchomain gaucheman esquèrra / man senèstramano sinistravasen käsi
noxnuetnuitnuèch / nuèitnotteyö
pagarepayérpayerpagar / paiarpagaremaksaa
sudorsuarsueursusar / suarsudorehiki
vitaviavievidavitaelämä

Lähteet
  1. Ethnologue report for language code: frp
  2. "Hergé" (Remi, Georges) (2006). L'Afére Pecârd. Pantin, Ranska: Casterman Editions. ISBN 2-203009-31-4
    Romaaniset kielet

    aragonia | aromania | arpitaani | asturia | dalmaatti | emilia | espanja | friuli | galicia | istriot | istro-romania | italia | katalaani (valencia) | korsika | ladini | ladino | liguuri (monegassi) | lombardi | mirandeesi | napoli | normanni | oksitaani (provensaali) | picardi | piemonte | portugali | ranska | retoromaani | romania (moldavia) | sardi | sisilia | taranto | valloni | venetsia

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.