Aroseepra

Aroseepra
	; Chapmaninseepra (Equus quagga chapmani)
Uhanalaisuusluokitus
	Silmälläpidettävä [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo:	Hevoseläimet Equidae
Suku:	Equus
Laji:	quagga
Kaksiosainen nimi
	Equus quagga ; Boddaert, 1785[1]
Synonyymit
	Equus burchelli[1]; Equus burchellii[1];
	; Aroseepran levinneisyys. Aiemmat elinalueet punaisella ja nykyinen levinneisyys vihreällä
Alalajit[2][3]
	E. q. boehmi – böhminseepra; E. q. borensis; E. q. burchelli – burchellinseepra; E. q. chapmani – chapmaninseepra; E. q. crawshayi; †E. q. quagga – kvagga;
Katso myös
	Aroseepra Wikispeciesissä; Aroseepra Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Aroseepra eli savanniseepra (Equus quagga, aiemmin Equus burchellii[1]) on seepralajeista yleisin ja laajimmalle levittäytynyt.^lähde? Aroseeprasta tunnetaan kuusi alalajia, joista yksi, kvagga (Equus quagga quagga), on kuollut sukupuuttoon. Se luokiteltiin aiemmin toisinaan omaksi lajikseen.[2]

Koko ja ulkonäkö

Aroseepra painaa 155–320 kilogrammaa, on 2,2-2,5 metriä pitkä ja sen säkäkorkeus on 1,1–1,45 metriä.[4] Sen ruumis on tanakka ja jalat lyhyehköt. Aroseepran mustavalkoinen raidoitus on etuosasta pystysuoraa ja takaosassa vaakasuoraa. Pohjoisemmassa elävillä yksilöillä raidat ovat kapeammat kuin etelässä elävillä.^lähde?

Levinneisyys ja elinympäristö

Aroseepra elää tasangoilla ja ruohikkomailla Etelä-Etiopiasta Angolaan ja itäiseen Etelä-Afrikkaan asti.^lähde? Yksilöitä arvioidaan olevan noin 500 000, mutta niiden kanta on pienenemässä.[1] Metsästys ja ihmisen levittäytyminen seepran asuttamille alueille ovat kuitenkin harventaneet aroseeprakantaa. Savanniseeprat elävät joko avoimella savannilla tai jossain määrin metsittyneillä mailla, mutteivat Itä- ja Etelä-Afrikan tiheissä metsissä.^lähde? Myöskään kuivilla alueilla seepra ei viihdy, vaan vettä on oltava alle 30 kilometrin päässä.[4] Aroseeprat saattavat laiduntaessaan lyhentää heinät antiloopeille sopiviksi.^lähde?

Elintavat ja ravinto

Aroseeproilla on haaremeita, joissa ori johtaa jopa kuuden tamman laumaa. Toisaalta on poikamieslaumoja, joissa on noin 15 urosta. Orit taistelevat keskenään tammoista.^lähde? Tammat synnyttävät varsoja parin vuoden välein, melko harvoin, vain silloin kun tuoretta ruohoa on saatavilla. Seepra syö enimmäkseen heinää, mutta myös pensaita, puuntaimia, oksia ja lehtiä.[4]

Aroseeprat muodostavat pieniä perheryhmiä, joihin kuuluu yksi uros ja muutama naaras sekä näiden nuorimmat jälkeläiset. Toisinaan ne muodostavat suuria laumoja tasangoilla.^lähde?

Tansanian Serengetin kansallispuistossa seeprat vaeltavat joka vuosi noin 150 km 300–600 km² alueella.^lähde? Yleensä runsaskasvisella alueella seepralauma liikkuu kohtalaisen suurella, noin 200 km² alueella, mutta Ngorongoron laaksossa seeprojen tiheys on 10 kertaa suurempi, jopa 20 seepraa neliökilometriä kohden.[4] Siellä muutama seepralauma elää 30 km² alueella. Pienet seepralaumat saattavat joskus yhdistyä suurlaumoiksi varsinkin vaellusten ajaksi.^lähde?

Lähteet

King, S.R.B. & Moehlman, P.D.: Equus quagga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
Pedersen, Casper-Emil T. et al.: A southern African origin and cryptic structure in the highly mobile plains zebra. Nature Ecology & Evolution, 22.1.2018, 2. vsk, nro 3, s. 491–498. doi:10.1038/s41559-017-0453-7. ISSN 2397-334X. (englanniksi)
Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1634. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5. (suomenkielisten nimien lähde)
Siilistä sarvikuonoon, Maailman nisäkkäitä, Pat Morris, Amy Jane Beer, Otava Helsinki 2004, ISBN 951-1-19067-9, "Savanniseepra", s. 124–127

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] King, S.R.B. & Moehlman, P.D.: Equus quagga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)

[Nature-2] Pedersen, Casper-Emil T. et al.: A southern African origin and cryptic structure in the highly mobile plains zebra. Nature Ecology & Evolution, 22.1.2018, 2. vsk, nro 3, s. 491–498. doi:10.1038/s41559-017-0453-7. ISSN 2397-334X. (englanniksi)

[3] Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1634. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5. (suomenkielisten nimien lähde)

[MorrisBeer-4] Siilistä sarvikuonoon, Maailman nisäkkäitä, Pat Morris, Amy Jane Beer, Otava Helsinki 2004, ISBN 951-1-19067-9, "Savanniseepra", s. 124–127