Arnold Cooke

Arnold Atkinson Cooke (4. marraskuuta 1906 Gomersal, Yorkshire – 13. elokuuta 2005 Five Oak Green, Kent) oli brittiläinen säveltäjä.[1]

Cooke aloitti lapsena ensin pianonsoiton. Vuonna 1921 hän aloitti sellonsoiton opinnon ja sai varhaisimman sävellysopetuksensa. Vuonna 1925 hän pääsi Gonville and Caius Collegeen, jossa hän luki historiaa ja suoritti taiteiden maisterin arvonsa. Tämän jälkeen hän keskittyi musiikin opiskeluun ja lähti vuonna 1929 Berliiniin sävellys- ja piano-opintoja varten. Hän sai siellä opetusta Paul Hindemithiltä. Palattuaan kotimaahansa hän toimi muun muassa Royal Manchester College of Musicin sävellyksen, harmonian ja kontrapunktin professorina ennen muuttamistaan Lontooseen vuonna 1938. Cooke palveli laivastossa toisessa maailmansodassa.[2]

Vuonna 1947 Cooke aloitti työskentelyn professorina Lontoon Trinity College of Musicissa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1978. Hän sai tohtorinarvonsa Cambridgen yliopistosta vuonna 1948. Cooke jatkoi sävellystyötä eläkkeellä ollessaan. Hän sai aivoverenkiertohäiriön vuonna 1993[2], mutta toipui ja loi vielä viimeisen teoksensa, joka on vuonna 1996 kuolleen sopraano Tracey Chadwellin muistolle sävelletty Song of Innocence lauluäänelle ja nokkahuilulle. Cooke asui kumppaninsa Billy Morrisonin kanssa, kunnes tämä kuoli vuonna 1988.[1]

Cooken teosten joukossa ovat kuusi sinfoniaa, baletti Jabez and the Devil (1961), eri soolosoittimille sävelletyt konsertot[1], kamarimusiikkiteokset eri kokoonpanoille ja kaksi pianosonaattia. Hän sävelsi myös oopperaa.[3] Mahdollisesti hänen suosituin orkesteriteoksensa on oboekonsertto vuodelta 1955. Cooken sellokonsertto oli BBC:n vuonna 1975 tilaama työ, jonka soitti solistina Thomas Igloi. Cooke sävelsi myös Cheltenhamin festivaalille, jonka kanssa hänen yhteistyönsä alkoi Gervase de Peyerin vuonna 1957 soittamalla klarinettikonsertolla. Eräs Cooken uran juonne oli hänen keskittymisensä uruille säveltämiseen. Lisäksi hän oli nokkahuilulle sävelletyn vakavan musiikin pioneeri.[1]