Arno Hannus

Arno Viktor Gustaf Hannus (10. lokakuuta 1920 Köyliö – 23. heinäkuuta 2020 Espoo[1]) oli suomalainen juristi, joka toimi sisäasiainministerinä Lehdon virkamieshallituksessa vuosina 1963–1964 ja sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1963–1984. Hän oli varatuomari.[2] Hannus kehitti erityisesti hallintoa niin kuntatasolla kuin valtakunnankin tasolla. Kuollessaan 99-vuotiaana Hannus oli vanhin elossa ollut suomalainen, joka oli toiminut valtioneuvoston jäsenenä.

Arno Hannus
Sisäasiainministeri
Lehdon hallitus
18.12.1963–12.9.1964
Edeltäjä Niilo Ryhtä
Seuraaja Niilo Ryhtä
Henkilötiedot
Syntynyt10. lokakuuta 1920
Köyliö
Kuollut23. heinäkuuta 2020 (99 vuotta)
Espoo
Ammatti juristi, varatuomari
Tiedot
Puolue ammattiministeri

Teoksia
  • Kuntalaki. WSOY 1995. ISBN 951-0-20428-5
  • Kunnallislain uudet säännökset kuntien yhteistoiminnasta. WSOY 1978. ISBN 951-0-08331-3
  • Kunnallisoikeuden pääpiirteet. WSOY 1991. ISBN 951-0-16608-1
  • Uusi kunnallislaki. WSOY 1981. ISBN 951-0-10059-5
  • Virkamiehen näkökulmasta. 1979. ISBN 951-0-09251-7
  • Maamiehen vero-oppi. 1957.

Lähteet
  1. Arno Hannuksen kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 23.8.2020, s. C 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.8.2020.
  2. Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 163. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.

    Kirjallisuutta
    • Seppinen, Ilkka: ”Hannus, Arno (1920–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 557–558. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. / Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    Edeltäjä:
    Niilo Ryhtä    		 Suomen sisäasiainministeri
    1963−1964    		 Seuraaja:
    Niilo Ryhtä
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.