Arne Öhman

Carl Arne Öhman (5. huhtikuuta 1884 Helsinki – 14. elokuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Öhman toimi RKP:n kansanedustajana vuosina 1948–1958 edustaen ensin Uudenmaan läänin vaalipiiriä ja sitten Helsingin kaupungin vaalipiiriä. Hän sai julkisuutta vaadittuaan Kansaneläkelaitoksen johtoa tuomiolle niin sanotun Kansaneläkelaitoksen jutun alkuvaiheessa syksyllä 1957[1].

Öhman toimi myös kaupunginvaltuutettuna Vaasassa ja Helsingissä sekä Vaasan kaupunginhallituksen jäsenenä. Öhman kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902, valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1911, varatuomariksi vuonna 1914 ja lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1949. Öhman toimi politiikan ulkopuolella Helsingin lakiasiaintoimiston asianajajan apulaisena 1911–1916, Lantmannabankenin johtokunnan jäsenenä 1917–1920, Suomen unionpankin Vaasan pääkonttorin johtokunnan jäsenenä 1921–1924, Unionpankki Oy:n Vaasan haarakonttorin apulaisjohtajana 1924–1931, Helsingin Osakepankin johtokunnan varajäsenenä 1931–1933, Pohjoismaiden yhdyspankin notariaattiosaston johtajana Helsingissä 1934–1953 sekä Suomen teollisuushypoteekkipankin johtajana 1952–1957. Öhmanin vanhemmat olivat kunnallispormestari Elias Öhman ja Anni von Fieandt. Öhman toimi presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950 ja 1956.[2]