Arleigh Burke -luokka
Arleigh Burke -luokka on Yhdysvaltain laivaston vuonna 1991 käyttöön ottama ohjushävittäjäluokka ja vuoden 2005 jälkeen laivaston ainut palveluksessa oleva hävittäjäluokka. Se on ensimmäinen hävittäjäluokka, joka on valmistettu AEGIS-taistelujärjestelmän ja siihen kuuluvan SPY-1D-tutkan asettamilla ehdoilla.
| Arleigh Burke -luokka | |
|---|---|
 Luokkaan kuuluvan USS Forrest Shermanin (DDG-98) profiili |
|
.svg.png.webp){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
Flight I: 8 315 t Flight II: 8 400 t Flight IIA: 9 200 t Flight III: 9 800 t |
| Pituus |
Flight I ja II:154 m Flight IIA: 155 m |
| Leveys | 20 m |
| Syväys | 9,3 m |
| Koneteho | 108 000 shp (81 MW) |
| Nopeus | 30+ solmua |
| Miehistöä |
Flight I: 303 Flight IIA: 323 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
RGM-84 Harpoon -merimaaliohjus DDG-51 - DDG-80: 1 x 5"/62 Mk45 Mod1/2 -tykki DDG-81 - : 1 x 5"/62 Mk45 Mod4 -tykki DDG-51 - DDG-84: 2 x 20 mm Phalanx CIWS -järjestelmää DDG-85 - : 1 x 20 mm Phalanx CIWS -järjestelmä 2 x 25 mm Mk242 Bushmaster -tykkiä 2 x Mk32 kolmois torpedoputkea Flight IIA ja Flight III: 2 x MH-60R Seahawk LAMPS III -helikopteria |
| Ilmatorjunta |
Flight I: 90 siilon Mk 41 VLS -järjestelmä Flight II ja IIA: 96 siilon Mk41 VLS -järjstelmä |
Aluksen suunnittelussa on otettu oppia Falklandin sodan tapahtumista ja palattu osin perinteisiin ratkaisuihin. Erityisesti alumiinisista kansirakenteista on luovuttu vuoden 1975 USS Belknapin tulipalon ja Falklandin oppien perusteella, ja alukset ovat kokonaan teräsrakenteisia. Lisäksi tärkeitä alueita on panssaroitu kevlarilla. Kansirakennelmia on jaettu viistoihin osiin tutkaheijastusten vähentämiseksi. Aluksen taistelujärjestelmä perustuu AEGIS-tulenjohtoon ja monitoimiseen SPY-1D-tutkaan. Luokan alukset ovat myös ensimmäisiä Yhdysvaltain sota-aluksia, joissa on ilmastointijärjestelmä suojaamassa miehistöä kemiallisilta ja biologisilta aseilta sekä ydinlaskeumalta.[1]
Luokka tarkoitettiin halvemmaksi vaihtoehdoksi suuremmille Ticonderoga-luokan risteilijöille. Aluksen pituus on 153 metriä ja uppouma 9 000 tonnia. Neljä kaasuturbiinia antaa aluksille yli 30 solmun nopeuden.[1]
Suunnittelu
Vuonna 1980 alkoi uuden aluksen suunnittelu ja huhtikuussa 1985 Bath Iron Works sai sopimuksen USS Arleigh Burken rakentamisesta. Alus laskettiin vesille syyskuussa 1989 ja otettiin palveluskäyttöön 4. heinäkuuta 1991. Sen hinnaksi tuli 1,1 miljardia US$, josta asejärjestelmien osuudeksi tuli 778 miljoonaa. Ensimmäiseen 21:n aluksen sarjaan kuuluivat alukset DDG51–DDG71, joista viimeinen otettiin käyttöön 1996.
Alusluokan tärkein aseistus ovat Tomahawk-risteilyohjukset, jotka on sijoitettu MK-41 Vertical Launching System -järjestelmän siiloihin kannen alle. Siiloja on ensimmäisessä sarjassa 90 ja niihin voi sijoittaa myös Lockheed Martin RUM-139 VL-ASROC -ohjuksen, joka kantaa mukanaan kevyen Mark 46 -torpedon sukellusveneitä vastaan tai AEGISin ilmatorjuntaohjuksena käyttämän RIM-66 Standard -ohjuksen, jota on ajan myötä päivitetty myös pintamaaleja vastaan ja ballististen ohjusten torjuntaan. Lisäksi aluksissa on 8 kappaletta Harpoon-meritorjuntaohjusta omissa säiliöissään, keulassa yksi 5" (127 mm) tykki, kaksi kolmen torpedon laukaisinta sukellusveneitä vastaan ja myöhemmissä aluksissa kaksi 20 mm Phalanx CIWS -ilmatorjuntatykkiä.[1]
Flight IA
Barry (DDG-52) määritettiin Fligh IA:n alukseksi, kun siihen ja sitä seuranneisiin aluksiin paranneltiin helikopterien laskeutumisaluetta. Tästä eteenpäin helikopterit voitiin varustaa alueella torpedoin tai keilaimin.[2]
Flight II
Yhdysvaltain laivaston operaatiopäällikkö hyväksyi 31. lokakuuta 1986 suunnitellun Flight II tyypin, jossa olisi paranneltu elektroniikka. Tähän sisältyivät uusi JTIDS-datalinkki (Link 16), aikaisemman passiivisen omasuojajärjestelmän täydennykseksi SLQ-32(V)3 häirintäjärjestelmä, vastaanotin maalien määrittämiseksi horisontin taakse Tomahawkin TADOXS-B version käyttämiseksi, radiosuunnin ohjusten maalien määrittämiseksi (Combat DF) sekä päivitetty Aegis-järjestelmä. Alusten hankkiminen sisällytettäisiin FY90-91 hankintoihin. Osaa järjestelmistä testattiin jo USS Sullivanissa (DDG-72), mutta ensimmäinen varsinainen Flight II:n alus oli Mahan (DDG-72).[3]
Flight IIA
Seuraavat parannukset olivat seurausta kylmän sodan päättymisestä sekä Persianlahdella saaduista kokemuksista. Avomerellä tapahtuvaa sukellusveneidentorjuntaa laivasto-osastojen mukana ei pidetty enää hävittäjien tärkeimpänä tehtävänä, vaan alusten piti kyetä toimimaan avomerellä yksinään. Siten helikopterien merkitys alusten toiminnassa kasvoi. Tämän toteuttamiseksi aluksille rakennettiin kaksi hangaaria SH-60 Seahawk -helikoptereille. Tämän seurauksena vanhemmissa aluksissa keskilaivassa kansirakenteiden sisällä olleet kaksi torpedosettiä siirrettiin taaemmas ja kansirakenteen katolle. Helikoptereiden laskeutumisaluetta kasvatettiin pidentämällä alusta perästä 1,52 metriä. Kaksinkertainen lisäys olisi mahdollistanut alusten hydrodynamiikkaa, mutta samalla heikentänyt vaurionkestoa. Lisäksi aluksille piti luoda kyky miinojen torjuntaan, mikä toteutettiin asentamalla aluksille Kingfisher-miinantunnistusjärjestelmä.[4]
Mk 41 VLS -järjestelmästä poistettiin nosturit, jolloin saatiin aluksille kuusi ohjussiiloa lisää. Lisäksi alusten vaurioista selviämiskykyä pyrittiin parantamaan. Aluksen keskilaivaan asennettiin viisi räjähdykseltä suojaavaa laipiota, joista neljä on konehuoneiden ympärillä. Aluksen LM2500 turbiinimoottoria päivitettiin ja sähköjärjestelmän vikasietoisuutta parannettiin.[5]
Muut parannukset
Aluksille lisättiin ESSM SeaSparrow-ilmatorjuntaohjuksen käyttömahdollisuus. Erilliset Harpoon-laukaisimet jätettiin pois. Kaikkiaan aluksia suunniteltiin rakennettavaksi 62 ennen seuraavaa DDG 1000 -ohjelmaa, joka kuitenkin peruutettiin kolmen valmistuneen aluksen jälkeen.
Myöhemmin laivasto aloitti modernisointiohjelman alusten tykkiaseistuksen parantamiseksi Iowa-luokan poistumisen myötä, alkuperäisenä tavoitteena ulottaa tykin kantomatka ERGM-erikoisammuksilla 74 km:iin sisämaahan. Ohjelma kuitenkin peruttiin. DDG-81:sta (2001) lähtien aluksissa on kuitenkin pitempiputkinen 5"/62 -tykki.
Vuoden 2008 loppuun mennessä viisitoista alusta on päivitetty vuonna 2004 esitellyn Raytheon Standard SM-3 -ohjuksen käyttöön, jolla voi torjua myös ballistisia ohjuksia.
Alukset
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Huom | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Flight I | ||||||
| USS Arleigh Burke | Bath Iron Works | 6. joulukuuta 1988 | 16. syyskuuta 1989 | 4. heinäkuuta 1991 | ||
| Flight IA | ||||||
| USS Barry | Ingalls Shipbuilding | 26. helmikuuta 1990 | 8. kesäkuuta 1991 | 12. joulukuuta 1992 | ||
| USS John Paul Jones | Bath Iron Works | 8. elokuuta 1990 | 26. lokakuuta 1991 | 18. joulukuuta 1993 | ||
| USS Curtis Wilbur | Bath Iron Works | 12. maaliskuuta 1991 | 16. toukokuuta 1992 | 19. maaliskuuta 1994 | ||
| USS Stout | Ingalls Shipbuilding | 8. elokuuta 1991 | 16. lokakuuta 1992 | 13. elokuuta 1994 | ||
| USS John S. McCain | Bath Iron Works | 3. syyskuuta 1991 | 26. syyskuuta 1992 | 2. heinäkuuta 1994 | ||
| USS Mitscher | Ingalls Shipbuilding | 12. helmikuuta 1992 | 7. toukokuuta 1993 | 10. joulukuuta 1994 | ||
| USS Laboon | Bath Iron Works | 23. maaliskuuta 1992 | 20. helmikuuta 1993 | 18. maaliskuuta 1995 | ||
| USS Russell | Ingalls Shipbuilding | 24. heinäkuuta 1992 | 20. lokakuuta 1993 | 20. toukokuuta 1995 | ||
| USS Paul Hamilton | Bath Iron Works | 24. elokuuta 1992 | 24. heinäkuuta 1993 | 27. toukokuuta 1995 | ||
| USS Ramage | Ingalls Shipbuilding | 4. tammikuuta 1993 | 11. helmikuuta 1994 | 22. heinäkuuta 1995 | ||
| USS Fitzgerald | Bath Iron Works | 9. helmikuuta 1993 | 29. tammikuuta 1994 | 14. lokakuuta 1995 | ||
| USS Stethem | Ingalls Shipbuilding | 11. toukokuuta 1993 | 17. kesäkuuta 1994 | 21. lokakuuta 1995 | ||
| USS Carney | Bath Iron Works | 3. elokuuta 1993 | 23. heinäkuuta 1994 | 13. huhtikuuta 1996 | SeaRAM modifikaatio 2016 | |
| USS Benfold | Ingalls Shipbuilding | 27. syyskuuta 1993 | 9. marraskuuta 1994 | 30. maaliskuuta 1996 | ||
| USS Gonzalez | Bath Iron Works | 3. helmikuuta 1994 | 18. helmikuuta 1995 | 12. lokakuuta 1996 | ||
| USS Cole | Ingalls Shipbuilding | 28. helmikuuta 1994 | 10. helmikuuta 1995 | 8. kesäkuuta 1996 | ||
| USS The Sullivans | Bath Iron Works | 27. heinäkuuta 1994 | 12. elokuuta 1995 | 19. huhtikuuta 1997 | aluksella kokeiltiin Flight II:n muutoksia | |
| USS Milius | Ingalls Shipbuilding | 8. elokuuta 1994 | 1. elokuuta 1995 | 23. marraskuuta 1996 | ||
| USS Hopper | Bath Iron Works | 23. helmikuuta 1995 | 6. tammikuuta 1996 | 6. syyskuuta 1997 | ||
| USS Ross | Ingalls Shipbuilding | 10. huhtikuuta 1995 | 22. maaliskuuta 1996 | 28. kesäkuuta 1997 | SeaRAM modifikaatio 2016 | |
| Flight II | ||||||
| USS Mahan | Bath Iron Works | 17. elokuuta 1995 | 29. kesäkuuta 1996 | 14. helmikuuta 1998 | ||
| USS Decatur | Bath Iron Works | 11. tammikuuta 1996 | 10. marraskuuta 1996 | 29. elokuuta 1998 | ||
| USS McFaul | Ingalls Shipbuilding | 26. tammikuuta 1996 | 18. tammikuuta 1997 | 25. huhtikuuta 1998 | ||
| USS Donald Cook | Bath Iron Works | 9. heinäkuuta 1996 | 3. toukokuuta 1997 | 4. joulukuuta 1998 | SeaRAM modifikaatio 2016 | |
| USS Higgins | Bath Iron Works | 14. marraskuuta 1996 | 4. lokakuuta 1997 | 24. huhtikuuta 1999 | ||
| USS O'Kane | Bath Iron Works | 8. toukokuuta 1997 | 28. maaliskuuta 1998 | 23. lokakuuta 1999 | ||
| USS Porter | Ingalls Shipbuilding | 2. joulukuuta 1996 | 12. marraskuuta 1997 | 20. maaliskuuta 1999 | SeaRAM modifikaatio 2016 | |
| Flight IIA | ||||||
| USS Oscar Austin | Bath Iron Works | 9. lokakuuta 1997 | 7. marraskuuta 1998 | 19. elokuuta 2000 | 2 × CIWS | |
| USS Roosevelt | Ingalls Shipbuilding | 15. joulukuuta 1997 | 10. tammikuuta 1999 | 14. lokakuuta 2000 | 2 × CIWS | |
| USS Winston S. Churchill | Bath Iron Works | 7. toukokuuta 1998 | 17. huhtikuuta 1999 | 10. maaliskuuta 2001 | 2 × CIWS ensimmäinen alus, jossa Mk 45 Mod 4 5"/62 -tykki | |
| USS Lassen | Ingalls Shipbuilding | 24. elokuuta 1998 | 16. lokakuuta 1999 | 21. huhtikuuta 2001 | 2 × CIWS | |
| USS Howard | Bath Iron Works | 9. joulukuuta 1998 | 20. marraskuuta 1999 | 20. lokakuuta 2001 | 2 × CIWS | |
| USS Bulkeley | Ingalls Shipbuilding | 10. toukokuuta 1999 | 21. kesäkuuta 2000 | 8. joulukuuta 2001 | 2 × CIWS | |
| USS McCampbell | Bath Iron Works | 15. heinäkuuta 1999 | 2. heinäkuuta 2000 | 17. elokuuta 2002 | tästä eteenpäin 1 × CIWS | |
| USS Shoup | Ingalls Shipbuilding | 13. joulukuuta 1999 | 22. marraskuuta 2000 | 22. kesäkuuta 2002 | ||
| USS Mason | Bath Iron Works | 20. tammikuuta 2000 | 23. kesäkuuta 2001 | 12. huhtikuuta 2003 | ||
| USS Preble | Ingalls Shipbuilding | 22. kesäkuuta 2000 | 1. kesäkuuta 2001 | 9. marraskuuta 2002 | ||
| USS Mustin | Ingalls Shipbuilding | 15. tammikuuta 2001 | 12. joulukuuta 2001 | 26. heinäkuuta 2003 | savuhormien hatut jäävät pois | |
| USS Chafee | Bath Iron Works | 12. huhtikuuta 2001 | 2. marraskuuta 2002 | 18. lokakuuta 2003 | ||
| USS Pinckeny | Ingalls Shipbuilding | 16. heinäkuuta 2001 | 26. kesäkuuta 2002 | 29. toukokuuta 2004 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS Momsen | Bath Iron Works | 16. marraskuuta 2001 | 19. heinäkuuta 2003 | 28. elokuuta 2004 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS Chung-Hoon | Ingalls Shipbuilding | 14. tammikuuta 2002 | 15. joulukuuta 2002 | 18. syyskuuta 2004 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS Nitze | Bath Iron Works | 17. syyskuuta 2002 | 3. huhtikuuta 2004 | 5. maaliskuuta 2005 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS James E. Williams | Ingalls Shipbuilding | 15. heinäkuuta 2002 | 25. kesäkuuta 2003 | 11. joulukuuta 2004 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS Bainbridge | Bath Iron Works | 7. toukokuuta 2003 | 30. lokakuuta 2004 | 12. marraskuuta 2005 | tilat WLD-1 MCM lennokille | |
| USS Halsey | Ingalls Shipbuilding | 5. helmikuuta 2003 | 9. tammikuuta 2004 | 30. heinäkuuta 2005 | ||
| USS Forrest Sherman | Ingalls Shipbuilding | 12. elokuuta 2003 | 30. kesäkuuta 2004 | 28. tammikuuta 2006 | ||
| USS Farragut | Bath Iron Works | 7. tammikuuta 2004 | 9. heinäkuuta 2005 | 10. kesäkuuta 2006 | ||
| USS Kidd | Ingalls Shipbuilding | 1. maaliskuuta 2004 | 15. joulukuuta 2004 | 9. kesäkuuta 2007 | ||
| USS Gridley | Bath Iron Works | 30. heinäkuuta 2004 | 28. joulukuuta 2005 | 10. helmikuuta 2007 | ||
| USS Sampson | Bath Iron Works | 14. maaliskuuta 2005 | 17. syyskuuta 2006 | 3. marraskuuta 2007 | ||
| USS Truxtun | Ingalls Shipbuilding | 11. huhtikuuta 2005 | 17. huhtikuuta 2007 | 25. huhtikuuta 2009 | ||
| USS Sterett | Bath Iron Works | 17. marraskuuta 2005 | 20. toukokuuta 2007 | 9. elokuuta 2008 | ||
| USS Dewey | Ingalls Shipbuilding | 4. lokakuuta 2006 | 18. tammikuuta 2008 | 6. maaliskuuta 2010 | ||
| USS Stockdale | Bath Iron Works | 10. elokuuta 2006 | 24. helmikuuta 2008 | 18. huhtikuuta 2009 | ||
| USS Gravely | Ingalls Shipbuilding | 26. marraskuuta 2007 | 30. maaliskuuta 2009 | 20. marraskuuta 2010 | ||
| USS Wayne E. Meyer | Bath Iron Works | 17. toukokuuta 2007 | 19. lokakuuta 2008 | 10. lokakuuta 2009 | ||
| USS Jason Dunham | Bath Iron Works | 11. huhtikuuta 2008 | 2. elokuuta 2009 | 13. marraskuuta 2010 | ||
| USS William P. Lawrence | Ingalls Shipbuilding | 16. syyskuuta 2008 | 15. joulukuuta 2009 | 19. toukokuuta 2011 | ||
| USS Spruance | Bath Iron Works | 14. toukokuuta 2009 | 6. kesäkuuta 2010 | 1. syyskuuta 2011 | ||
| USS Michael Murphy | Bath Iron Works | 12. kesäkuuta 2010 | 8. toukokuuta 2011 | 5. syyskuuta 2012 | ||
| Restart Flight IIA täydennystilaukset FY2010-> | ||||||
| USS John Finn[7] | Huntington Ingalls Industries, Pascagoula, Mississippi | 4. marraskuuta 2013 | 28. maaliskuuta 2015 | 15. heinäkuuta 2017 | ||
| USS Ralph Johnson[8] | HII | 23. syyskuuta 2014 | 12. joulukuuta 2015 | 24. maaliskuuta 2018 | ||
| USS Rafael Peralta[9] | General Dynamics – Bath Iron Works, Bath, Maine | 30. lokakuuta 2014 | 1. marraskuuta 2015 | 29. heinäkuuta 2017 | ||
| USS Thomas Hudner[10] | BiW | 16. helmikuuta 2015 | 1. huhtikuuta 2017 | 1. joulukuuta 2018 | ||
| USS Paul Ignatius[11] | Huntington Ingalls Industries | 20. lokakuuta 2015 | 12. marraskuuta 2016 | 27. heinäkuuta 2019 | ||
| USS Daniel Inoye | Bath Iron Works | |||||
| USS Delbert D. Black | Ingalls Shipbuilding | |||||
| USS Carl M- Levin | Bath Iron Works | |||||
| USS Frank E. Petersen | Ingalls Shipbuilding | |||||
| USS John Basilone | Bath Iron Works | |||||
| USS Lenah H. Sutcliffe Higbee | Ingalls Shipbuilding | |||||
| USS Harvey C. Barnum Jr. | Bath Iron Works | |||||
| Flight III (FY2017) | ||||||
| USS Jack H. Lucas | Ingalls Shipbuilding | |||||
| USS Louis H. Wilson Jr | Bath Iron Works | |||||
Lähteet
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arleigh Burke -luokka Wikimedia Commonsissa
- Friedman, Norman: Arleigh Burke(DDG-51) Class Destroyers – A product of the 1980s that remains valuable today. Seagorth World Naval Review 2018, 2017, s. 97–115. Barnsley, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-5267-2009-2. (englanniksi)
- Arleigh Burke Class (Aegis), Guided Missile Destroyers, USA, Naval Technology
- DDG-51 Arleigh Burke-class, GlobalSecurity
- DDG-51 Arleigh Burke – Flight IIA
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)