Arjin Shan

Arjin Shan on Ruoqiangista etelään ja lounaaseen vuoristoalueella. Alue sijaitsee Sinkiangin uiguurien autonomisella alueella ja rajoittuu lännessä Qaidamin altaaseen[1]. Hallinnollisesti alue kuuluu Sinkiangin uiguurien alueen Bayingolin mongolien autonomisen prefektuurin Ruoqiangin piirikuntaan.

Arjin Shanin kansallispuisto Qarkilikin (Ruoqiang)in alueella on vuonna 1983 määritelty 45 000 km²:n laajuiseksi kansallispuistoksi[2]. Alueen rajaavat koordinaatit suunnilleen neljällä pisteellä ilmaistuna 87°10 E- E91°18' E ja 36°00'N - 37°49' N. Alue on 3100–7723 metrin korkeudessa[3] ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa ja rosoista. Pääosin idästä länteen kulkevat vuoristot rikkovat ja rajaavatr aluetta. 7723 m on Muztagin korkeus[2] Ruohoiset laaksot, joiden korkea höyhenheinäkasvillisuus muistuttaa Serengetin ruohikoita[4]. , ovat 3000–4600 metrin korkeudessa[2][5]. Laaksoissa on eroosion luomia rotkoja[2]. Vuoret nousevat keskimäärin 5000–6000 metriin[5], joskus yli 7000 metriin.

Alue on hyvin kuiva, siellä sataa vain 100–200 mm/vuosi[3] ja monesti on kylmää[3]. Vähäinen sademäärä synnyttää silti painumiin kosteikkoja[3]. Alueen länsiosissa on pari pientä asutuskeskusta Qimantag, Dajiuba. Kallioperä on lähinnä kalkkikiveä, mutta seudulla on myös vulkaanista kiveä ja kuumia lähteitäkin[3].

Vuorilla on jäätiköitä ja jään muokkaamia laaksoja ja moreeneja. Lisäksi 5000 metrin korkeudessa on jään koskematonta karstia. luolia, torneja ja onsiloita. Alueen eteläosissa mm Kartonin seudulla on tulivuoria ja kuumia lähteitä[6]. Laaksoissa on suuria tulvatasankoja, päätemoreeneja ja yleisesti hiekkadyynejä[6]. Suuret dyynit kohoavat Yixiepatin järven lähellä 300 m:n korkeuteen[7].

Talvet ovat pitkiä ja ankaria[6]. Kesällä saattaa kuuman päivän jälkeen yöllä sataa lunta[8].

Alueella on vuoristojen välisiä altaita, joista suurin on Kumkolin allas. Tässä altaassa on kaksi suurta suolajärveä Aqqikkol (Ajig Kum KulAchak-kum) 4 250 m:n korkeudessa merenpinnasta ja Ayakkum (Ayakum) 3 876 m:n korkeudessa merenpinnasta. Järvi on 55 km pitkä ja 20 km leveä[6]. lisäksi on kolme muuta suurta järveä. Great Sand River virtaa alueen keskusta aitää kohden, luoden seudulle keitaan[8].

Alueen nimityksiä ovat mm. Arjinshan, Arjin Shan, Aerjin Shan, A'erjin Shan, Arjun Shan, Aljinshan, Aljin Shan, Alking Shan, Altun Tagh, Altyn tagh, Altyn Tag, Astyn-Tagh, Astyn tag, A-ehr-chin Shan.[9]

Alueella on aavikkoa, aroa, kuivia vuoristoniittyjä, kasvittomia vuoristoja, jäätiköitä, jokia jne. Altaissa ja vuorten alarinteillä kasvaa aavikkopensaita[3]. Jokien, lähteiden ja järvien ympärillä on märkiä suoniittyjä ja vaivaispensaikkoja[3]. Kesäisin heinikot ovat reheviä ja korkeita[10], ja muistuttavat Serengetin heinikkoa[2].

Esimerkiksi alueen pohjoisosassa olevan Ayak Kum-murtovesijärven itäreunalla on laaja kostea niitty[11]. Ylätasangoilla kasvaa kuivaa ruohostoa[3] , hyvin korkealla vuoristossa vuoristokasvimättäitä ja korkeimmalla paljasta kalliota, kivikkoa ja jäätä[3]. Aavikkoa luonnehtivat mm Ajania tibetican ja Ceratoides compactan tyyppiset patjamaiset kuivakkokasvit ja suolakkoyrtit[7]. Vuoristoniityillä kasvaa mm. Kobresia pygmaea, Kobresia tibetica[12]. Heinäaroilla kasvaa sulkaheinää, saniaisia ja virnamaisia kasveja[7]. 3 000–14 500 m korkeissa laaksoissa kasvaa mm vihreätä höyhenheinää (Stipa)[2].

Korkeimmassa vuoristoissa yli 4400 m:n korkeudella kasvaa alppitähtiä, astereita, hanhikkeja, käenriskoja ja arhoja[7].

Eläimiä elää pääosin joko painumien järvien lähellä tai vuorten rinteillä. Muun muassa jakit, aasianvilliaasit[13], Tiibetin villiaasit (kiangit) ja kamelit (Camelus ferus ja/tai Camelus bactrianus?) elävät alhaalla aroilla ja niityillä[14][15]. Kiangi ja chiru viihtyy sekä vuorilla että tasangolla.

Vuoristoissa elää mm. argalilampaita (Ovis ammon hodgsoni), Himalajan sinilampaita (bharaali, Pseudois nayaur), Tiibetin gaselleja (Procapra picticaudata), mongoliangaselleja (Gazella subgutturosa), siperianvuorikauriita[16], tiibetinantilooppeja (chiru, Pantholops hodgsoni) ja pedoista yleisesti susia [16], lumileopardeja[1][7], arokissoja[6], ruskeakarhuja ("hevoskarhu"[2],Ursus arctos pruinosus?). Vuorilla on himalajanmurmeleita ja blandfordinlumivarpusia[6]. Heinikoilla elää kaniinin sukuisia piiskujäniksiä[5] neljänä lajina.

Mongoliankurmitsa, aavikkotasku, töyhtökiuru, mustaniskakurki ja ruskeapäälokki, joita elää järvien rannoilla[16]. Yiexieppati-järven kosteikoilla elää ohjushanhia, mongoliankurmitsoja ja punajalkavikloja, mutta lampaanhoito lienee hävittänyt seudun kosteilta niityiltä mustaniskakurjen[6]. Pääosin harmaakorppikotkat sekä jotkut himalajankorppikotkat ja harvat partakorppikotkat kuuluvat alueen 31 lintulajiin[8]. Ylhäällä vuorilla viihtyy muun muassa tunturihaukka[6].

Matelijoita on vain eräs lisko[5]. Aayak Kumin suolajärven niityt ulottuvat itään päin Yixiepatin järvelle, ja niityllä elää muun muassa kiangeja, antilooppeja ja gaselleja[5]. Arjun Shan on yksi tiibetinantilooppien eli chirujen[3] tärkeimmistä elinalueista, ja chirut ovatkin runsaimpia alueen sorkakeläimistä[14]. Yli 3000 m:n korkeudessa elävien chirujen lauma saattaa olla jopa 200 päätä, mutta yleensä chirut liikkuvat 4–5 yksilön ryhmiä[14]. Jakkeja kuolee talven kovissa oloissa[14]. Kiangilaumassa saattaa olla 50–80 yksilöä[17], ja jakkilaumassa 350[14]. Arjin Shanin kiangipopulaatio on Aasian suurin. Eräiden arvioiden mukaan alueella eläisi jopa 30 000–60 000 kiangia. Pääosin vuoristoniityillä, mutta myös aavikkoarojen ruohoisilla alueilla elävien kiangien määrä lienee paljon vähempi, noin 2 000–3 000[18]. Kiangit kerääntyvät usein järviä ympärille aukeille ruohikoille suuriksi laumoiksi[3]. Erään kerran tutkittiin Arjin Shanin länsiosassa 23 000 km² ala, jolta löydettiin 5 793 km² kiangikeskittymä jossa oli noin 460 kiangia. Tällöin kiangitiheys oli siellä 0,08 yksilöä/km²[19]. Muualla 23 000 km²:sta ei ollut juuri kiangeja. Eräässä läntisen Arjin Shanin kiangikeskittymässä oli 770 kiangia 1030 km² alalla[19]. Silti kiangitiheys koko alueella on varovaisestikin arvioituna noin 0,02–0,03 yksilöä/km²[19]. Kiangeja elää ylätasangoilla ja laaksoaltaissa[3] Tiibetinantiloopit ja villiaasit syövät suurina laumoina ruohoa järvien lähellä. Monet eläimet vaeltavat ruoan perässä. Jakki ja paikallinen gasellilaji elävät yli 3 400 m:n korkeudessa olevilla vuorenrinteillä. Seudulla elää 10 000 jakkia ja 75 000 tiibetinantilooppia[20], jotka laiduntavat laajalla alueella. Pedot elävät hyvin harvassa. Jakki, tiibetingaselli, argaali ja villilammas elävät yli 4 300 m:n korkeudessa[3]. Hyvin korkeilla kallioisilla vuorenrinteillä sijaitsevilla vuoristoniityillä elää vuohieläimiä, kuten puolilammas ja argaali[3]. Jyrsijöistä alueella elää arosopuleita ja himalajanmurmeleita, jäniseläimistä puolestaan piiskujäniksiä[3]. Seudun yleisimpiä petoeläimiä ovat sudet mutta siellä elää myös kettuja, karhuja, lumileopardeja ja ilveksiä[3]. Isojen järvien rannoilla elää kahlaaja- ja suorsalintuja[3]. Alueella kasvaa ainakin 280 kasvilajia ja elää 49 nisäkäslajia[1].

• Peter Haggett (päätoim.): Maailma tänään 20: Kiina ja Taiwan. Tieteen Kuvalehden hakuteos, Bonniers 1996. ISBN 87-427-0820-6, ISBN 87-427-0814-1 (Nide 20)
• Kauneimmat kansallispuistot – Aasia, Benigno Melzi D'Eril, Maailman luonnon säätiö WWF 1986, Weilin+Göös 1990, ISBN 951-35-4877-5 (3.osa Aasia), ISBN 951-35-4874-0 (koko teossarja), Ilona Sevelius suom., s. 144–163.