Arja Alho

Alho valmistui ylioppilaaksi Joutsan yhteiskoulusta vuonna 1974 ja sairaanhoitajaksi Lahden sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1977. Hän työskenteli vuodet 1977–1981 sairaanhoitajana Kellokosken sairaalassa ja Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Ennen valintaansa eduskuntaan Alho toimi Uudenmaan lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston projektisihteerinä vuodet 1981–1983.[1]

Vuonna 1989 Alho valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Vuonna 2004 hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi.[1]

Alho oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1980–1999 ja puheenjohtaja vuosina 1993–1994. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1989–1990 ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuonna 1991.[3] Hän johti SDP:n Helsingin piiriä vuosina 1993–1996.[1] Vuosina 2007–2008 Alho toimi Siuntion kunnanhallituksen puheenjohtajana.[4] Hänet valittiin Siuntion kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kuntavaaleissa.[5] Alho toimi Siuntion kunnanvaltuuston puheenjohtajana 2013–2017.[4]

Alho valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1983 vaaleissa Helsingin kaupungin vaalipiiristä. Hän toimi SDP:n kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1999 saakka.[1] Alho oli ehdolla myös vuoden 1999 vaaleissa, muttei tullut valituksi 2 021 äänellä.[6] Vuoden 2003 vaaleissa Alho valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Hän oli ehdolla myös vuoden 2007 vaaleissa ja sai 2 726 ääntä pudoten eduskunnasta.[7] Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Alho pyrki jälleen kansanedustajaksi, mutta ei tullut valituksi.[8]

Vuosina 1995–1997 Alho toimi toisena valtiovarainministerinä Lipposen I hallituksessa.[1] Hän vastasi verotuksesta, rahoitusmarkkinoista ja valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen valmistelusta. Syksyllä 1997 Alho erosi ministerin tehtävästä niin kutsutun Sundqvist-jupakan seurauksena.[9]

Eduskunnassa Alho oli perustuslakivaliokunnan pitkäaikainen jäsen ja sen varapuheenjohtaja vuosina 1987–1995 ja 2003–2007. Hän toimi Suomen Pankin tilintarkastajana vuosina 1991–1995 ja pankkivaltuuston jäsenenä 2003–2007.[1] Hän oli kahteen otteeseen Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäsen (1997–1999 ja 2003–2007) ja toimi myös Pohjoismaiden investointipankki NIB:n kontrollikomitean jäsenenä.[4] Alho oli myös Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsen vuosina 2003–2007.[1] Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1982 ja 1988 vaaleissa.[1]

Alhon muita luottamustoimia ovat olleet muun muassa hallintoneuvoston jäsenyydet Kemirassa (1988–1995) ja Sonerassa (1998–2001).[1] Vuosina 2003–2007[3] hän oli Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen (Suomi-yhtiön) edustajiston jäsen ja vuosina 2008–2013[10] hallituksen varapuheenjohtaja. Vuosina 2004–2008 Alho oli myös HOK-Elannon edustajiston jäsen.[3]

Loppuvuodesta 2009 Alho aloitti Ydin-lehden päätoimittajana.[11] Hän pyrki vuonna 2013 Maailmanpankin johtokuntaan.[12]

Alhon puoliso oli vuosina 1990–2005 toimittaja Petteri Väänänen. Heillä on kaksi lasta.[4]

• Naiskansanedustajan muotokuva. Naisnäkökulma vallankäytössä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, 1989. ISBN 952-90-0988-7.
• Kafka kävi meillä. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 978-951-3-11149-6.
• Silent democracy, noisy media. Väitöskirja. Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 978-952-1-01902-9. Teoksen verkkoversio.
• Alho, Arja (toim.): Pippuri sen tekee. Omakustanne, 2007. ISBN 978-952-9-21683-3.
• Kovan tuulen varoitus. Helsinki: Into Kustannus, 2009. ISBN 978-952-0-10377-4.
• Ei riitä! 120 euroa lisää perusturvaan. Helsinki: Into Kustannus, 2010. ISBN 978-952-264-022-2.

• Sitaatteja aiheesta Arja Alho Wikisitaateissa
• Arja Alhon verkkosivusto
• .aspx Arja Alho. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Arja Alho Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Sutinen, Teija: Arja Alho koki kovia politiikassa, mutta ei tunne katkeruutta HS.fi. 21.3.2014.