Aristoteleen teologia

Aristoteleen teologia (lat. Theologia aristotelica) oli Aristoteleen nimiin pantu uusplatonilainen teos, joka koostui tosiasiassa Plotinoksen Enneadien IV-VI materiaalista, sekä Porfyrioksen kommentaarista, jotka oli käännetty arabian kielelle. Teoksella oli suuri vaikutus varhaiseen islamilaiseen filosofiaan, koska islamilaiset oppineet olivat kiinnostuneita Aristoteleen ajattelusta.[1][2] Muun muassa al-Kindi ja Avicenna saivat vaikutteita teoksesta. Kääntäjä pyrki yhdistämään Aristoteleen ajatuksia Plotinoksen ajatuksiin samalla, kun pyrki tekemään Plotinoksesta yhteensopivan kristinuskon ja islamin kanssa, mistä seurasi ainutlaatuinen synteesi.

Aristoteleen teologia muodostaa yhdessä Kirje jumalallisesta tieteestä ja Kreikkalaisen viisaan sanontoja -nimisten teosten kanssa Arabialaisen Plotinoksen (Plotiniana Arabica) nimellä tunnettujen kirjoitusten joukon.[1][2] Eräiden tutkijoiden mukaan ne on koonnut kristitty Ibn Na'ima al-Himsi ja niitä on muokannut islamilainen al-Kindi.[3] Aristoteleen teologiasta tunnetaan myös pidempi versio, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Shlomo Pinèsin mukaan se saattaa olla ismailiittien kirjoittama.[4] Paul Fentonin mukaan se saattaa sen sijaan olla peräisin egyptiläisiltä juutalaisilta.[5]

Aristoteleen teologian lisäksi aristoteelista ja uusplatonista ajattelua yhdisteltiin myös Aristoteleen Sielusta-teoksesta tehdyssä arabiankielisessä parafraasissa.[1] Näin aristotelismi välittyi varhaiseen islamilaiseen ja varhaiskeskiajan länsimaiseen filosofiaan hyvin uusplatonilaisesti värittyneenä.